01 heinäkuuta 2024

Loma!

Sunnuntaina osui sattumalta silmiini tieto, että Turun Keskiaikamarkkinat olivat avoinna viimeistä päivää. Suunnistin sinne ihan turistina, koska todella monena kesänä kaikki tapahtumat ovat jääneet käymättä mökkilomailusta johtuen.

Pirtanauhoja kutova neito, kunnioitusta herättävä mustiin puettu mies sekä ihana Punainen Neito.
 

Ensimmäiseksi tois pual jokke osui silmiini Jaana Hirvosen myyntikoju. Ostin itselleni lomalahjan eli hopealusikasta tehdyn sormuksen, jossa on pieni pallukka. Siinä on Pikkikselle taas ihmettelemistä, kun hän haluaa nähdä sormukseni. Heti perään osuin toiselle ihanalle myyntikojulle. Upean värikkäät pellavamekot houkuttelivat, mutta sanoin myyjälle, että on pakko kiertää markkinoita vähän enemmän, etten heti ensimmäisiin kojuihin käytä kaikkia rahojani. Kävi kuitenkin niin, että unohdin mekot. Nyt en muista myyjän firman nimeä, joten en löydä mekkoja mistään.

Lupiinilankoja, iloinen kutojaneito, taidemaalari, silmälasi-rouva sekä seppä
 

Jatkoin matkaa täl pual jokke ja juttelin iloisen lankakauppiaan kanssa villalangoista ja niitten värjäämisestä lupiineilla. Näin ihanan punapukuisen neidon, sepän, jonka takoman ristin ostin ensi viikonlopun rippilapselle, maalarin, erinomaisen innovatiivisiin silmälaseihin sonnustautuneen rouvan ja monia muita ihmeellisten esineitten myyjiä ja valmistajia. 


Luostarin välikatu, oikea alakulma
 

Roomalaista kauppaa (jonka nimen olen myös unohtanut) muistutti yksi myyntikoju (ja arvatkaa olenko hukannut saamani nimi- ja osoitetiedot!), jossa myytiin kompasseja, aurinkokelloja, sulkakyniä ja viuhkoja. Erittäin tarpeellisia tarvikkeita. Koska minulla on jo Roomasta ostettu aurinkokello ja kompassi, hankin tällä kertaa viuhkan. Se näyttää olevan saksalaista valmistetta eli tuotu jostakin Hansakaupungista tänne.

Tinzkun uusi sormus ja viuhka ja prinsessaleivos ja sama vanha naama.

Taiteen talon sisäpihalla seurasin keskiaikaisten sotataitojen esittelyä samalla kun nautin vaaleanpunaista prinsessaleivosta ja sihijuomaa. Kun vuonna 1981 hain ensimmäisen ajokorttini Brinkkalan talon alakerrassa sijainneelta poliisilaitokselta, myös pidätyssellit sijaitsivat samassa talossa. On todellinen ONNI, että elävä ja kaunis vanha Turku on säilynyt ja on arvoisessaan käytössä. Olen ihan tyystin ja kokonaan rakastunut tähän omaan kotikaupunkiini, aina uudelleen ja uudelleen. Se on nykyään jo niin täynnä kerroksia (tapahtumia, ihmisiä yms.) vuodesta 1972 alkaen, että jokainen askel on kulkua useammassa kuin yhdessä ajassa.

 

 * * * * *


PS. Jos vaan löydän kaikki kadonneet nimet ja tiedot, päivitän heti paikalla tätä tekstiä. Sitä Rooman ihanaa alkemisti-kauppaa muistuttava putiikki sijaitsee Helsingissä Forumin "takana". Aion mennä sinne, kun taas työt joskus tulevaisuudessa jatkuvat!

PS2. Viuhkakauppias on Alnilam Oy, osoite Yrjönkatu 32 Helsinki

PS3. Ihana kauppa Roomassa oli nimeltään Polvere di Tempo, mutta omistaja Adrien Rodriguez on lopettanut toiminnan. Tästä blogista löytyy tietoja.

PS4. Löytyihän nettisivutkin, kun vaivautui etsimään nimellä... Polvere di tempo