 |
| Juhaninkujan vihreyttä 10 vuoden takaa |
Syksy kesti vain pari päivää. Nyt on taas kesä. Lämmin ja utuinen auringonpaiste hellii. Jokaisesta hetkestä täytyy imeä energiaa pimeän kauden kestämiseksi.
En enää muista, koska viimeksi jutelin äitini kanssa. Kävin katsomassa häntä tänään ruokatunnilla. Hän nukkui hetken, heräsi hetkeksi laulamaan jotakin alkukantaisesta hämärästä kumpuavaa säveltä ja nukkui taas. Kun huomasin, että hän makasi silmät auki, kerroin hänelle kuulumisia, mutta mikään ei tavoittanut häntä. Silmät ovat kaihin sumentamat. Hän ei reagoinut kun silitin poskea tai kun sanoin läheisten ihmisten nimet.
Hänen käyttöjärjestelmänsä on rikki.
Olen aivan hukassa.
Miten kauan hän joutuu elämään näin? Miksen voi auttaa häntä?