On niin paljon epäoikeudenmukaisuutta ja murhetta. Toivoisin, että jostakin löytyisi valoa meidän nuorille, jotka elävät tätä aikaa. En olisi itse kestänyt tämmöistä, jos olisin joutunut kohtaamaan tämän ajan haasteet murrosiässä tai nuorena aikuisena.
Enkä osaa sanoa, mikä on se hetki, jolloin kaikki alkoi mennä pahasti sivuraiteille. En myöskään tiedä minne tästä olisi kuljettava ja miten tämä rikkinäinen ihmiskunta voitaisiin korjata.
Itselleni on parasta, kun suljen somehälinän ja uutiset ja kaiken, luen kirjaa, kävelen koiran kanssa ulkona tai kuuntelen musiikkia.
Bach ei liene muodissa, mutta siinä musiikissa on neroutta. Se on rauhoittavaa.
Asiat eivät katoa eivätkä parane, kun sulkee silmät. Nälkä ei lähde kuin ruualla, rahahuolet voi korjata vain rahalla. Sitä en tiedä, miten itsekkyyden, pahuuden ja tyhmyyden yhteisvaikutus saadaan neutralisoitua.
Toivon silti, että jokaisella olisi edes pieniä onnenhetkiä.
