Tunnustan: Olen läheisriippuvainen! Pikku-ukkelit, joita myös tyttärenpojiksi kutsutaan, ovat niin ihania, että ilman heidän säännöllistä seuraansa alan voida kehnosti.
Sunnuntaina meille tuli maitoposkinen vauveli, 1 kk ja 7 pv "vanha". Hän jo vähän katseli ympärilleenkin. Sohvaseinällä olevat isot värikkäät maalaukset näyttivät kiinnostavan niin kuin Pikkistäkin heti alusta alkaen.
 |
| Kypärä päässä ja rätti kädessä. |
Isoveljellä oli täysi hulina päällä. Hän muutti laiskanlinnan taakse asumaan hattu päässä. Ostin itselleni laivalta 9 vuotta sitten mustan huopahatun. Kuvittelin että käytän sitä talvisin ja näytän hirveän tyylikkäältä. No, en käyttänyt enkä näyttänyt. Sen sijaan Pikkis haahuili hattu päässä pitkin ja poikin seikkailemassa. Välillä hän kokeili moottoripyöräkypärääni. Se oli niin painava, että tasapainon kanssa oli vähän vaikeuksia.
 |
| Sinne ja tänne ja tuonne |
Pikkis on kuulemma maininnut yökyläilynkin muutaman kerran. Täytyy sopia ajankohta vahempien kanssa. He saisivat sitten viettää hetken uuden vauvelin kanssa.
Vauvalla ei ole vielä nimeä - tai on mutta sitä ei ole vielä kerrottu. Nimiäiset ovat parin viikon kuluttua. Siihen asti täytyy elää jännityksessä.
