Aivan viime päivät, viikot ja kuukaudet ovat monin tavoin osoittaneet, että lukuisat yksinkertaisetkaan oikeudet eivät vielä toteudu naisten elämässä, ei edes tasa-arvoisena pidetyssä Suomessa. Lastentarhanopettajien palkkaus, raiskauslainsäädännön muutoshanke, #metoo ja monet muut kampanjat ja uutiset osoittavat sen.
Nuorena ajattelin, että kehitys kulkee nopeasti kohti tasa-arvoa. Että Suomessa ollaan herkkiä tasa-arvon vaatimille muutoksille ja että ne myös tehdään. Nyt tiedän, että historian aaltoliike saattaa tehdä odottamattoman jyrkkiä notkahduksia ja kehityksen suunta voi ottaa valtavia harppauksia taaksepäin.
Naistenpäivä pitäisi olla joka päivä, niin myös lasten, vammaisten, vähemmistöjen. Jokaisen päivän pitäisi olla inhimillisyyden päivä. Laaja-alainen tasa-arvo ja hyvinvointi ovat ainoita keinoja rauhanomaisen ja kehittyvän yhteiskunnan aikaansaamiseksi.
Lähimarketista puolitoista viikkoa sitten ostetut kukoistavat neilikat
toivottavat puolestani hyvää naistenpäivää kaikille naisille, tytöille
ja heille, jotka tuntevat olevansa naisia.