Vuosi sitten 70-luvun lopulta asti mielessäni muhineet ajatukset kirkastuvat kokonaisuudeksi. Kirjoitin paperille suunnitelman, piirsin luonnokset - kokonaisen näyttelyn, jonka ideana ovat nykyajan seitsemän kuolemansyntiä sekä niihin liittyvä analyysi.
En osannut ottaa huomioon sitä, mitä työttömyys tämän päivän Suomessa tekee luovan ihmisen psyykelle. Yli vuoteen on ollut täysin mahdotonta piirtää tai maalata mitään. Olen ollut viime juhannuksesta saakka työttömänä ja alan olla hermoraunio. Koen julkisen vallankäytön musertavana epäluottamuksena ja institutionaalisena vihana. En ole itse valinnut tilannettani, ja silti elän byrokraattisessa vankilassa.
En voi ymmärtää, kuinka Suomessa on varaa jättää käyttämättä mm. yli 50 vuotiaitten koulutus, kokemus ja osaaminen. Tekemätöntä työtä riittää, työlliset läkähtyvät loputtoman tehostamisen alla. Meistä tehdään masentuneita ja toivottomia zombeja. En ikinä osannut kuvitella joutuvani elämään loppuelämäni turhana, toivottomana, byrokratian vangitsemana, oikeudettomana ja köyhänä.
Yllätys tämä ei ole. Kaikki sisältyy lukuun 7. Kuolemansynteihin, joista on tullut hyveitä.
