Uusrokokoorahin uusi elämä

 Tämän syksyn ensimmäinen valmis koulutyö. Alempana otteita raportista.

Huonekalu hajoitettiin alkutekijöihinsä, jotta myös
rakenne saatiin jälleen kestäväksi.

Kyseessä on noin 25 vuotta vanha uustuotantona tehty tyylihuonekalu. Sarja on hajoamaisillaan, pehmustus ja verhoilu melko hyvässä kunnossa, koristenaulalista useasta kohdasta irronnut. Tarkoitus on purkaa rahi kokonaan, korjata sarja, muuttaa rahi teollisesta perinteiseksi ja päällystää se samalla kankaalla kuin keväällä 2019 tekemäni nojatuoli (Verhoomo Tocklinin työharjoittelu).

Tärkeimmät mitat: Leveys 46 cm, syvyys 32 cm, korkeus 39 cm. 

Perinteisen verhoilun lukuisia vaiheita.

Työ eteni seuraavasti:

• Teollisesti tehdyn uusrokokoorahin purku siten, että jäljelle jäi pelkkä sarja osina (2.9.2019).
• Kangastilaus (Tocklin) 1 m Lauritzons Peony Tree. Rahin sarjan liimaus kehäpuristimen avulla (3.9.2019).
• Vyöt, kyntteiden hionta, tiheän juutin kiinnitys (4.9.2019).
• Läpiveto-ompeleet (9.9.2019).
• Lankalenkit, heinä (11.9.2019)
• Reunatukiompeleet, lankalenkit, kookoskuitu (23.9.2019).
• Kookoskuitua lisää, harmaavanu, liinaus (16.10.2019).
• Päällystys kankaalla, nauhan liimaus, koristetyynyn ompelu (17.10.2019).
• Hinnan laskeminen menekkilistan mukaisesti (23.10.2019).

Valmis kokonaisuus makuuhuoneessa.

Mitä opin:

Kyseessä oli ensimmäinen alusta loppuun saakka tekemäni perinteinen verhoilutyö. Koko prosessi oli uutta, vaikka ehdin viime syksynä aloittaa perinteistä rahia. Tällä kertaa eri työvaiheiden loogisuus jäi huomattavasti paremmin mieleen ja koska tein tätä yhtäaikaa perinteisen K-tuolin kanssa (joka on vielä kesken), toistoa eri työvaiheissa tuli mukavasti. Pyrin siihen, että korjasin virheet sitä mukaa, kun ne huomasin tai opettaja niistä sanoi riippumatta siitä, kuinka monta kertaa jotkin osiot piti tehdä uudelleen. Pohjavyöt valitettavasti jäivät korjaamatta, koska olin ehtinyt jo liian pitkälle. Niittien kanssa oli ongelmia, koska puu oli kovaa ja niitit katkesivat lähes aina, kun poistin niitä. Kapea kynte olisi vaatinut osaavampaa otetta. Loppuvaiheessa huomasin myös, että kanttien jämäkkyydellä on iso merkitys. Kankaalla verhoillessani menetin rahin muodot, koska kantit eivät olleet tarpeeksi tiukat. Myös istuinpintaan jäi epätasaisuutta, vaikka tein töitä saadakseni sen tasaiseksi. Nauhan muistan ensi kerralla liimata siten, että laitan liiman nauhaan, en huonekaluun.