 |
| Kahvihetkiä |
Ihan kohta kirjoitetaan uusi vuosiluku päivämäärään: 2020. Alkaa uusi vuosikymmen. Sen aikana saavutan eläkeiän. Megakääk. Olen elänyt seitsemällä vuosikymmenellä. Olen silti vasta tokaluokkalainen. Ehdinköhän - ja pääsenköhän - vielä työelämään ennen kuin eläkeikä iskee?
Tosiasiassa en ole ikinä uskonut eläkkeelle pääsyyn. Niin kauan kuin pää ja kroppa suostuvat yhteistyöhön, haluan tehdä työtä. Tai pikemminkin töitä, sillä olen aina tehnyt monenlaisia asioita enkä aio lopettaa.
Palkkakin olisi silti kiva juttu.
 |
| Sama pää kesät talvet |
Kulunut vuosi on ollut todella hyvä, suorastaan ihana. Se on tuonut eteen matkoja ja mahdollisuuksia ja olen saanut jatkaa opintojani. Tähän joululomani loppuosaan on kasaantunut tehtäviä, sillä syksyn teoriajakso koulussa rokotti iltoja ja viikonloppuja - tosin tyylihistoria aiheena oli erityisen mieluinen.
 |
| Minne mahtavat jalat viedä ensi vuonna? |
Alkavan vuoden aikana pitäisi valmistua taideteollisuuden alan artesaaniksi. Keväälle on jo nyt tiedossa runsaasti töitä. Jännittää kyllä aikalailla, sillä näyttöjä on edessä viisi, jos muistan oikein, ja niissä pitäisi osata toimia täysin itsenäisesti alusta loppuun ja lopputuloksen pitäisi onnistua. Jossakin vaiheessa kevättä menen todennäköisesti Elisalle uudestaan työharjoitteluun, hän jo lupasi ottaa minut. Koulusta en ole vielä kysynyt.
Toivoisin, että uusi vuoskymmen alkaisi vähemmän riitaisissa ja kyräilevissä tunnelmissa globaalilla tasolla. On sangen ankeaa elää nykyisessä maailmassa, jossa mielensä pahoittaminen ja tahallinen väärinymmärrys on nostettu hyveiksi. Jokaisella on mielipide, hyvä sinänsä, mutta pitäisi malttaa kuunnella myös muiden mielipiteitä ja ennen kaikkea mielipiteet pitäisi osata perustella.
Semmoinen toive.
Vähän niin kuin ennevvanhaan: Rauhaa, ystävät!