 |
| Näkymä Aurajoelle |
Mielestäni näissä harmaissa syyspäivissä on ankaraa kauneutta. Minimalistista onnea. Siitä ei kirjoiteta suurteoksia eikä sille pystytetä patsaita. Se on silti todellista ja ainakin minulla tärkeää.
Kun on syntynyt ja kasvanut vuodenaikojen vaihteluissa, on vaikea ajatella, ettei niitä olisi. Kevään käsittämätöntä uuden syntymän ja kasvun juhlaa. Kesän lempeää valoisaa syliä. Syksyn kirkkaita värejä, jotka muutama tuulinen sadepäivä muuttaa harmaasävyiseksi grafiikaksi. Ja talven pimeys täällä eteläisessä Suomessa - kynttilöiden, kodin, kauniin musiikin ja mietiskelyn aika, joka vuoden vaihteen jälkeen muuttuu korkeiksi taivaiksi, syväksi sineksi ja aavistukseksi tulevasta keväästä.
* * *
Kävimme eilen Arin kanssa katsomassa paikkaa, jossa mahdollisesti vietämme yhteisiä syntymäpäiviämme ensi keväänä. Paikka on valikoitunut, koska sieltä on mahtava näkymä Aurajoelle. Eilinen näkymä oli pilvinen - hyvällä onnella maalis-huhtikuussa aurinko paistaa.