Olen puhunut silmukoista aiemminkin. Ihan konkreettisella tasolla villasukkien yhteydessä, mutta myös vertauksena elämälle. Mikään ei ole tähänkään mennessä osoittanut, että metafora olisi huono.
 |
Serkkuni kattama kahvipöytä
|
Noin kuukausi sitten eräs ystäväni lähetti Geni-linkin, joka räjäytti pääni. Vuonna 2013 loin profiilin Geniin, lisäsin sinne lähisukua, ja sitten asia unohtui - kunnes sain tuon linkin nyt 8 vuotta myöhemmin. Maailman sukupuu oli kasvanut räjähdysmäisesti, ja saatoin yhtäkkiä seurata esivanhempiani suorien sukulinjojen kautta todella kauas menneisyyteen. Historiankirjoista tutut nimet olivat yhtäkkiä esi-isejäni ja -äitejäni.
 |
1800-luvun lopun kahviastiasto
|
Genissä seikkaileminen onkin ollut suosikki-ajanvietettäni viime aikoina. Sattumoisin huomasin, että Liedossa asuvan serkkuni mies on verisukulainen, kaukainen serkku muutaman polven takaa. Koska tiesin, että näitä serkkujani kiinnostaa historia, antiikki ja kaikki menneisyyteen liittyvä, kutsuin itseni ja Arin heille kahville eilen. Meillä olikin mielenkiintoinen keskustelutuokio, jota oli vaikea saada loppumaan - niin paljon tuli koko ajan lisää uutta puhuttavaa.
 |
Tiinan geneettinen viitekehys.
|
Olen koko elämäni tuntenut olevani juureton, ajelehtija, joka ei kuulu minnekään. Olen ollut täysin väärässä! Kun aikoinaan muutimme Turkuun (olin 10-vuotias), luulimme koko perhe, ettei meillä ole tänne mitään siteitä. Vähitellen sukututkimusta harrastaneet äitini isovanhemmat löysivät enenevässä määrin yhteyksiä Lounais-Suomeen ja Satakuntaan. Ja viimeistään nyt, kun Ari ja minä teimme aiemmin syksyllä DNA-testin, huomasimme, että asumme juuri siellä missä pitääkin. Niin kauan kuin muistan, olen kokenut Ranskan ja Italian "omakseni" - siihenkin näyttäisi olevan jopa geneettisiä perusteita.
Veljeni sanoo osuvasti, että DNA-testi on viitteellinen ja viihteellinen. Silti se kertoo jotakin. Ainakaan en enää tunne olevani tuuliajolla tai juureton. Voin jäljittää n. 2500 esivanhempaa - heistä jokaista on tarvittu siihen, että olen olemassa. Tuohon määrään mahtuu varmasti virheitä, eikä mikään tutkimus voi koskaan kertoa kaikkea - kuten syrjähyppyjä tai muita pimentoon jääneitä salaisuuksia.
 |
| Etätyömusiikkia |
Lokakuinen maanantai on harmaa, mutta silti olen tyytyväinen. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja valitettavasti usein onkin niin. Kuitenkin tämä uusi tietoisuus on minulle, joka rakastan historiaa, valtava lahja.
