Taivas ja maa ovat saman väriset. Valoa on niin vähän, ettei kesää pysty kuvittelemaan.
Viime vuoden taakka on poissa. Kyseessä on vain yksi yö, mutta silti se tuntuu muuttavan kaiken. Kuin olisi helpompi hengittää. Edessä on uudet haasteet, mutta saa aloittaa puhtaalta pöydältä.
***
Viime vuoden kirkkain timantti oli lapsenlapseni syntymä. En osannut kuvitella, että saisin nähdä hänessä omat lapseni uudelleen sellaisina kuin he olivat vauvoina. Hän täyttää 3 kuukautta ja hymyilee niin, että sydämeen sattuu.
***
Kirjoitin viikko sitten Takki auki, takki tyhjänä seison vuoden viimeisinä päivinä ja tiedän, ettei ensi vuodesta tule yhtään helpompi.
Vuoden ensimmäinen päivä toi mukanaan uutisia, jotka jatkavat viime vuoden surullisia teemoja.
***
Surulliset jutut kuuluvat elämään. Muistan joskus kouluaikoina miettineeni, että elämä on niin kuin valtava kuvioneule. Me näemme sen nurjalta puolelta. Se näyttää eriväristen lankojen sekamelskalta, mutta toisella puolella on taidokas kuvio. Tummia ja kalseita värejä tarvitaan, että kirkkaat loistaisivat selvemmin.
***
Vuoden alku on osoittanut, että työtä riittää. Olen siitä kyllä tosi iloinen. Olin jo ehtinyt alistua ajatukseen, että en pääse enää koskaan minnekään töihin. Sitten kuitenkin pääsinkin, ja vielä alalle, joka on tuttu. Se ei lakkaa ilahduttamasta. Monet asiat ovat ilahduttavia. Vietimme mieheni äidin 80-vuotisjuhlia viikonloppuna isolla joukolla. Selvitin monta haastetta töissä tänäänkin, vaikka aluksi tuntui ettei osaaminen/mielikuvitus riitä. Työkaverit ovat ihania; huomaavaisia ja avuliaita.
***
Nyt menen jatkamaan joulun purkamista säilytyslaatikoihin taas seuraava juhlakautta odottamaan. Kun joulu on siivottu ja ensimmäiset tulppaanit maljakossa pöydällä, alkaa kevät.