Sokerijuurikkaan harvennuksen ohella nuoruuteni työuravalikoimaan kuului lapsenvahtina toimiminen. Aina löytyi jostakin serkkuja ja pikkuserkkuja ja muita pikkulapsia, joiden kaitsemiseen tunnuin soveltuvan. Tunnustan nyt, että en koskaan oikein lämmennyt asialle. Mielestäni homma oli tylsää, mutta tuli kuitenkin tehtyä taskurahojen kartuttamiseksi. - Itseasiassa sama juttu sokerijuurikkaan kanssa. Siinä hommassa maksu oli penni per metri, joten heinäkuun helteissä tiesi tehneensä töitä palkkansa eteen.
Tilanne on merkittävästi erilainen, kun saan toimia lapsenlapseni hoitajana. Motivaatio on aivan eri tavalla kohdallaan vaikkei tästä saa edes palkkaa! Lauantainen hoitojakso oli aika haasteellinen, sillä pikkumiehen ruuansulatus totuttelee kiinteään ruokaan. Sehän on valtava mullistus, kun tähän saakka neljän kuukauden ajan on juotu vain maitoa.
Lilli parka on melko hämmentynyt tästä kuviosta. Ennen vanhaan tyttäreni miehensä kanssa olivat Lillin lelli-ottovanhemmat. Lilli pääsi heille yökylään ja sai valtavasti hemmottelua ja huomiota. Nykyään nuo tuovat aina tämän pienen kakkahousun mukanaan, joka itkee ja joka vie kaikkien kaiken mielenkiinnon. On aivan luonnollista, että koiraparan maailma on järkkynyt. Hän ei myöskään kestä sitä, kuinka huonosti hoidan vauvaa. Lilli olisi aina valmis nuolemaan ja huolehtimaan, oma tyylini on selvästi Lillin mielestä aivan väärä.
Ei ihme, että Lilli kaivautui sohvatyynyhin, kun Pikku-Eevertti palasi illalla vanhempiensa kanssa kotiin.
