 |
| Hotel Carlton 26 boulevard Victor Hugo 06000 Nice |
Kaksi kohtuullisen ärtynyttä ikääntyvää matkailijaa yrittää siis nälkäisinä, sitkeinä, lannistumattomina ja hampaat kirskuen (menettämättä kuitenkaan malttiaan) selvittää, löytyisivätkö heidän pakaasinsa jostakin amsterdamilaisen lentokenttäkompleksin uumenista ja voitaisiinko ne kenties toimittaa omistajilleen ja jos voitaisiin, niin koska ja mihin maahan.
Nykyaikana atk hoitaa kaiken noin vaan, paitsi jos se ei toimi. Silloin mikään ei vedä vertoja elävälle ihmiselle. Jostakin KLM:n sivujen syövereistä Ari onnistui kaivamaan whatsapp-numeron, johon laitoimme viestin. Usean tunnin ajan selvitimme numeron toisessa päässä oleville vaihtuville henkilöille, mitä oli tapahtunut, missä, keitä me olimme, mikä oli osoitteemme kotona ja kohteessa. Haluttiin myös matkalaukkujemme väri, malli, koko, materiaali, merkki. Lisäksi tarvittiin matkalaukkujen sisältö. Ja kas, pakkomielteisen kauhuskenarioni takia olin ottanut kuvia uuteen matkalaukkuun pakkaamistani tavaroista. Niitä kuvia sitten lähettelimme useaan otteeseen kaiken muun informaation kanssa toiselle osapuolelle.
 |
| Uusi matkalaukku ja osia sen sisuksista. |
Matkatavaroiden muistaminen ulkoa ei ole ainakaan meidän aivoillemme oletusarvoinen toiminto. Aikamoisen listan saimme kuitenkin aikaiseksi. Ongelmallista oli se, että vähän väliä toinen osapuoli vaihtui. Samalla katkesi keskusteluyhteys, joten jouduimme ilmoittamaan tietomme todella moneen otteeseen uudelleen.
Samalla kun keskustelin KLM:n kanssa, Ari hoiti vakuutusasioita puhelimitse. Hän selvitti, millä summalla voisimme ostaa tarpeellisia vaatteita ja pesuaineita. Kumpaakin harmitti suuresti se, että joutuisimme käyttämään lomapäivän kalsonkien, hammasharjojen ja muiden elintärkeiden tarvikkeiden hankintaan. Emme olleet lähteneet Nizzaan shoppailemaan, vaan nauttimaan keväästä ja rentoutumaan. Lisäksi ajatus sellaisten vaatteiden yms. ostamisesta, jotka meillä jo oli (jossakin) tuntui tyhmältä. - Ja entäs jos meillä olisi ollut tiukka budjetti?
Lopulta KLM:n kasvottomat ihmisoletetut kertoivat, että he ovat saaneet riittävästi informaatiota. Ilta alkoi hämärtää, joten heitimme whatsapp-ihmiset sikseen ja lähdimme etsimään merta. Ari epäili, ettei sekään olisi siellä missä pitäisi. Löysimme pimeydessä rantaan lyövät aallot ja otimme iloisen selfien. Sitten menimme syömään ja juomaan paikkaan, josta sittemmin tuli kantaravintolamme.
Olimme juuri saaneet syötyä, kun puhelin soi.