Palataan hetkeksi kolme vuotta taaksepäin. Postaus tuli mieleen, kun luin YLEn jutun Suvasvedestä.
Suvasvesi ei ole mikä tahansa järvi. Paikassa on omanlaisensa tunnelma.
5.8.2020
Elokuu
Kesällä ajan
vauhti on kiihtyvä. Elokuu on täällä taas, ja siinä on aina jo hieman
syksyn tuntua. Illat pitenevät, usvat lisääntyvät ja koulut alkavat.
Viime
yönä näin taianomaisen näyn: Merenlahden yllä oli usvapilviä, värit
vaihtelivat harmaan sävyistä merenvihreään ja maissinkeltaiseen.
Merenpinta oli täysin tyyni ja vastarannan päällä usvapilvien välissä
vaalenevalla taivaalla loisti planeetta, jota en osaa nimetä. Muutama
lintu heräili, muuten oli täysin hiljaista.
- Öiset wc-käynnit kaupungissa eivät koskaan ole yhtä säväyttäviä.
Kävimme
viime viikonloppuna Savossa, Vehmersalmella. Ystävät, joiden kanssa on
koettu monenmoista, kutsuivat Suvasveden äärelle kesämökilleen. Ajan
kulun hämmästyttävä vauhti kirkastui yhtäkkiä, kun tajusin, että
edellisestä käynnistä oli kulunut 33 vuotta. Siitä, kun asuin Kuopiossa,
on kulunut 30 vuotta. Siitä, kun muutin Mikkelistä Etelä-Suomeen, on
kulunut 23 vuotta. Ei tuo aika tunnu läheskään noin pitkältä.
Kännykät
olivat kovassa käytössä, kun jaoimme viime tapaamisesta kuluneen noin
10 vuoden ajalta tapahtumia ja muistoja. Kuvia haettiin ja läheteltiin
ja ihmeteltiin. Puhetta riitti ja paljon jäi puhumattakin. Vanhoissa
ystävissä on jotain niin äärettömän lohdullista. He ovat jaksaneet
kulkea mukana kaikesta huolimatta.
Nyt sovittiin, että ensi kesänä he tulevat vuorostaan meille merenrantaan.
