Nyt on niin, että en millään ehdi kirjoitella kaikestä siitä ällistyttävän jännästä mitä minulle koko ajan tapahtuu. Niin kuin esimerkiksi että Pikku-Eevertti oli itsenäisyyspäivänä hoidossa. Tai että hänen piti tulla yökylään, mutta ei voinut koska hän sairastui.
Siitä on kuitenkin pakko kertoa, että olin eilen Helsingissä, koska meillä oli osastopalaveri. Olin ihan meikannutkin pitkästä aikaa! Kotiin tulessa mukanani oli taas suklaajoulukalenteri. Siitä olen kirjoittanut ennenkin.
Perinteitä noudattaen raastoin joulukalenterin junassa auki ja söin niin paljon kuin jaksoin. Olihan sentään jo 11. päivä, joten avattavia luukkuja oli monta. En kuitenkaan onneksi pystynyt syömään edes yhtätoista konvehtia vaikka yritys oli kova.
Toimistolla ihastelin helsinkiläisten keräysintoa. Nimettömiä lahjoja oli ostettu suuri määrä jaettavaksi vähävaraisille lapsille ja nuorille tulevaksi jouluksi. Tuli todella lämmin tunne siitä, että me välitämme toisistamme, vaikka nykyhetki on kylmä ja täynnä uhkia.
Ensi kerralla kerron ehkä siitä, miten ihmeessä olen onnistunut laihtumaan elokuun jälkeen 10kg. Vaikka en suinkaan ole hoikka, tunnen itseni jo sellaiseksi!
Joulu on tosin tulossa, joten kaikki saattaa muuttua nopeastikin - joulukalenterissa riittää suklaata ja jouluateriat odottavat...