Epämääräisen satunnaisesti ilmestyvässä sarjassamme "Työelämä uudelleen tutuksi" kerron tänään, kuinkas sitten kävikään...
Oltuani hetken aikaa pois työelämästä ehdin täysin unohtaa kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia, mm. semmoisen jutun kuin työnantajalta saadut jouluyllätykset.
Koska olen pääsääntöisesti etätöissä, sain jo edellisellä käyntikerralla mukaani adventtiyllärin eli hienon suklaajoulukalenterin. Kuljetin sen vaivihkaa mukanani, ettei yllätys paljastuisi toimistolla muille ennen aikojaan.
Istuin pitkän päivän jälkeen junassa, joka viiletti pimeydessä halki pimeiden maisemien ja yritin pysyä hereillä. Junassa nukkuminen kun ei tee hyvää istumatyöläisen muutenkin raihnaiselle rangalle.
Äkkiä samentuva katseeni osui vierelläni nököttävään paperikassiin. Joulukalenteri.... Suklaajoulukalenteri...
SUKLAATA!!!
Alkukantaisen kiihkon vallassa - ennen kuin minkäänlainen järjenhiven ehti estää - raastoin kalenterin silpuksi ja sain käsiini ensimmäisen suklaakonvehdin.
Ah autuutta!
Loppumatka meni niin kuin elokuvan Pieni suklaapuoti pormestarilla suklaaputiikin ikkunassa. - No, en nyt sentään oikeasti piehtaroinut niissä konvehdeissa enkä oikeasti jaksanut syödä kuin ehkä kolmasosan - hyvä on, puolet suklaista.
Työnantajalle tiedoksi, että en kadu!! En yhtään. Loppumatka meni paljon mukavammin, ja nyt alkuviikosta toimistolla kuulin, että eräälle kollegalle oli käynyt ihan samalla tavalla kalenterin kanssa.
Olin siis, kuten alussa kerroin, kokonaan unohtanut, mitä kaikkea voikaan kuulua joulun alla työelämään. Ei tuo kalenteri suinkaan ollut ainoa yllätys. Jotakin sain taas mukaani, kun viimeksi kävin. En sitä kuitenkaan tässä paljasta, etten pilaa yllätystä työkamuiltani!
Nauttikaa hienoista kalenteristanne kaikki te, jotka olette fiksumpia, hillitympiä ja joilla kalenteri on vielä kokonaisena tallella! Tänään sai ihan luvan kanssa avata ensimmäisen luukun!
Ihanaa joulunodotusta kaikille!
