Eilen näin ensimmäistä kertaa tänä keväänä leskenlehtiä koiranulkoilutuslenkillä. Koska en muista juuri milloinkaan ottaa kannykkää ulos mukaan, joudun käyttämään Askaisissa otettu sinivuokkokuvaa postauksessa.
Askaisten ihanat monenväriset sinivuokot kukkivat varmaan parhaillaan, ellei uudisrakennuksen työmaaliikenne ole tuhonnut vuokkojen kasvupaikkoja. Sinililjat ja -vuokot olivat kuin ystäviä, joita sai aina talven mentyä tervehtiä. En osannut kuvitella, että kaipaisin Askaisten kesäpaikkaa näin paljon. Se on kuitenkin pelkkä muisto, sillä mökki on purettu ja maisema muuttunut. Meidät on kyllä kutsuttu katsomaan uutta taloa, mutta en tiedä haluanko mennä. Askaisten mökki, merenranta ja laituri olivat paratiisi, joka on menetetty.
Mutta nyt on selvästi kevättä ilmassa. Koiralenkillä voi nähdä, kuinka puiden ja pensaiden silmut ovat valmiina räjähtämään auki. Tähän aikaan vuodesta jokainen päivä tuo silminnähtäviä muutoksia eteen.
- Pakko on silti todeta, että henkisesti olen yhä varautunut takatalven mahdollisuuteen.