Vuonna 1981 palasin aupair-reissulta Lontoosta. Yo-kirjoitukset olivat takana, mutta opiskelupaikkaa ei vielä ollut eikä reissamisen jälkeen rahaakaan. Asuin kuitenkin kotona eli palasin omaan rakkaaseen huoneeseeni.
Pitkän ajan kuluessa keräämieni mietelauseiden joukossa oli eräs, jonka kirjoittajaa en enää muista. Sheikki X 1300 luvulta oli kirjoittanut suurin piirtein näin:
Jos sinulta riistetään koko maallinen omaisuutesi
ja sinulle jää vain kaksi leipää,
myy toinen ja osta hyasintteja sielusi ravinnoksi.
Minulla oli silloin jäljellä 60 markkaa. Ostin itselleni Pablo Picasson julisteen (Autoportrait (Self-portrait), 1901), joka maksoi 30 markkaa - se oli silloinen hyasinttini.
 |
| Pionit ja mietelause |
Kävin eilen työpäivän jälkeen tapaamassa Pikkistä ja hänen äitiään. Äidillä oli takana kohtuuttoman rankka työpäivä ja muitakin murheita oli. Vein itseni lisäksi K-kaupan pionit, sillä mikään ei ole niin henkeäsalpaavan kaunis kuin pioni. - Ruusu ehkä, ja onhan sitä nyt toki maailmassa kauneutta, mutta eiliseen hetkeen pioni oli paras lääke, jonka keksin.
Ei me tehty mitään ihmeellistä. Leikittiin Pikkiksen kanssa, rakennettiin dubloilla, syötiin iltapalaa, vaihdettiin vaippoja (seurasin katselijana) ja oltiin. Yhdessäolo oli se toinen lääke, jonka saatoin tarjota. Tutustutin apinoista tykkäävän Pikiksen Apinaorkesteri-biisiin, ja sitä hän lauleskeli lähtiessäni.
Nyt kun olen selkeästi jo vähän vanha, toivoisin voivani asua läheisteni kanssa pienessä kylässä kävelymatkan päässä. Olisi helppo kipaista auttamaan tai muuten vaan tapaamaan, kun siltä tuntuu. Ei tämä samassa kaupungissa asuminen ole kuitenkaan huono vaihtoehto. Kun omat lapseni olivat pieniä, asuin satojen kilometrien päästä kaikista ja kaikesta.
Asiat ovat siis hyvin, ja Pikkis oppi apinaorkesterin lisäksi jo melkein kiipeämään omaan sänkyynsä.