Lapsenlapsi

Kun omat lapseni olivat pieniä, päivät täyttyivät monenlaisista asioista eikä ollut kovin usein aikaa pysähtyä ihmettelmään silmieni edessä tapahtuvaa kasvua. Vuosikymmeniä on kulunut ja aina välillä sitä toivoo voivansa edes hetkeksi palata menneeseen halatakseen ja rutistaakseen niitä ihania pikkuihmisiä, jotka ovat nyt jossakin aikaspiraalin näkymättömässä mutkassa, ja tässä todellisuudessa aikuisia ihmisiä.

Sen sijaan olen onnekas, kun saan seurata Pikkiksen elämää. Kaksi vuotta sitten hän oli pelkkä lupaus tulevaisuudessa. Nyt hän on oikea ihminen, pieni persoonallisuus, joka on oppinut puolentoista vuoden aikana hämmentävän määrän asioita.

Ensimmäinen vuosi oli vielä vauvatuhinaa, mutta nyt on näkyvissä henkilö, jolla on mielipiteitä, toiveta, inhokkeja ja tunteita. Jos Pikkis ei halua enää pitää hallussaan jotakin esinettä, hän ojentaa sen lähimmälle ihmiselle, katsoo silmiin ja sanoo kiitos. Se tarkoittaa, että ota tää multa pois, en tarvitse tai en halua sitä enää.

Jos Pikkis ei ole kiinnostunut esineestä tai ruuasta tai juomasta, jota hänelle tarjotaan, hän sanoo yksiselitteisen selkeästi ja vastaansanomattomasti "ei" ja kääntää päänsä pois.

Jos Pikkis tykkää jostakin asiasta, kuten esimerkiksi viimeksi siitä, kun äitinsä kanssa kävelytimme häntä välissämme ulkona, hän saattaa sanoa: Kivaa!

 

 

Hän on tosi pieni, mutta osaa ilmaista itseään ja sanoittaa tunteitaan. Hän tunnistaa erilaisia autoja ja eläimiä ja hän tietää olevansa Timmumummun Pupujussi. Hän osaa lukea kirjoja (kääntää sivuja kauniisti) ja leikkiä Lillin kanssa. Hän osaa sanoa: "Paketti auto tuli" ja "Lintu kova ääni" (linnut laulavat).

 

Hänen lempieläimensa ovat ankka ja apina ja hän haluaa aina "käwewee" (kävelemään). Hän saa myöskin erittäin normaaleja pikkulapsihepuleita, ryömii ja remuaa ja testaa rajojaan. Parhaillaan hänellä on meneillään esiuhmaikä. Hän on mielestäni aivan käsittämättömän ihana ja rakas ja saatan olla jäävi sanomaan, mutta kyllä hän on universumin kivoin lapsenlapsi.

Kun korjasin ja verhoilin Kauhajoelta perityn nojatuolin Shipleyn satumaisella kankaalla, toivoin että siinä ehkä joskus istuisi lapsenlapsi. Ja niin tapahtui. Pikkis edustaa kuudetta sukupolvea tuolin käyttäjien jatkumossa.