Juttelin kolmisen viikkoa sitten koiralenkillä muutaman alueen nuoren ihmisen kanssa. Sanoin, että muistan hyvin kuinka turhauttavaa tietyssä vaiheessa oli se, ettei ollut mitään kunnollista kokoontumispaikkaa. Pari henkilöä totesi olevansa samaa mieltä. Ei voi mennä oikein minnekään tapaamaan kavereita eikä ole mitään mielekästä tekemistä.
Turkulainen asuinalue jossakin päin Turkua. |
Kun olin itse 10 - 17-vuotias, muistan oman turhautumiseni, koska koin että tuossa iässä pitäisi olla jotenkin täysin näkymätön. Hiekkalaatikko ei enää kutsunut, mutta ei myöskään ollut täysi-ikäisen mahdollisuuksia. Kaikkeen tarvittiin rahaa. Sain sentään kutsua kavereita kotiin, mutta entä jos sekään ei ole mahdollista. Tila ei riitä, kotona on ongelmia terveyden tai jaksamisen kanssa, tai perheenjäsen tarvitsee vaikkapa vuorotyön takia lepoa.
Nykyään ei työkään ole vaihtoehto. Omassa nuoruudessani sai tehdä töitä, ja tehtiinkin. Nykyään kaikki työ on kiellettyä. Lapsityövoiman käyttöä ei sallita. Kuitenkin monenlaiset satunnaishommat opettaisivat vastuuntuntoa ja vähintään sen, mistä raha tulee.
Veljeni vaimo on toiminut kolmisenkymmentä vuotta erityisopettajana Varsinais-Suomessa. Hänen kanssaan keskustelu aina riistäytyy ihan käsistä, kun alamme puhua nykytilanteesta. Ihmettelemme, miksi koulu ei voi olla keskus, jossa tapahtuu aamusta iltaan. Miksi lapsia kuskataan sinne ja tänne, sen sijaan että eri alojen osaajat ja ohjaajat tulisivat iltapäivisin ja iltaisin koululle, jossa olisi tiloja harrastaa vaikka mitä: urheilua, kuvataiteita, kirjallisuutta, tanssia, musiikkia... Nuorimpien lasten ei tarvitsisi itsekseen siirtyä iltapäiväkerhoon, jos kerho sijaitsisi koululla. Voisi olla myös opintoryhmiä, joissa saisi tarvittaessa tukea eri aineissa. Vaihtoehtoisesti voisi myös syventyä tarkemmin johonkin alaan, joka kiinnostaa. Koululle voitaisiin pyytää eri alojen ihmisiä kertomaan työstään, sillä ammatinvalinta on asia, joka varmasti mietityttää monia. Koulun pihalla olisi lupa olla kavereitten kanssa. Kentällä voisi pelata, talvella luistella. Harrastamisen ei tarvitsisi maksaa paljon, koska koulutilat on tehty näille nuorillemme ja heillä voisi mielestäni olla oikeus niitä käyttää edellä mainitulla tavalla.
Voisiko koulu olla enemmän? |
Turun kaupungilla on nuorisotiloja. Turun kaupungn sivuilla on listattu 15 toimipistettä ja on hyvä juttu, että näitä tiloja on olemassa. Joskus kuitenkin kulkeminen voi muodostua hankalksi. Tarjonta nuorisotiloissa on väistämättä rajallista ja siksi kouluissa tapahtuva toiminta olisi hyvä vaihtoehto. Nuoret eivät ole mikään joukko toistensa kaltaisia ihmisiä. Siksi pitää olla myös erilaisia mahdollisuuksia.
Äitini teki elämäntyönsä lasten ja nuorten parissa. Hän oli lastenohjaaja ja sen lisäksi hän kirjoitti useita lasten- ja nuortenkirjoja. Meillä oli tapana jutella tosi paljon kaikenlaisista asioista kotona. Yksi puheenaihe oli tämä yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna turhauttava ajanjakso, jolloin lapset ja nuoret ovat pelkkiä menoeriä ja kuluja erilaisissa budjeteissa. Mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa ja toimintakulttuurissa on lasten ja nuorten mentävä aukko. Heistä puhutaan juhlapuheissa kauniisti, mutta heidän arkensa on päättäjille ihmeellisen vieras ja kiinnostaa vain Pisa-tulosten osalta.
Turkulaisia nuoria odottamassa, että heistä tulee iloisia ja ahkeria veronmaksajia. |
Minulla ei ole tähän asiaan ratkaisua eikä mahdollisuuksia tehdä muuta kuin kirjoittaa asiasta blogissani. Tuo ajatus koulutilojen paljon laajemmasta käytöstä ei mitenkään poista sitä tosiasiaa, että lapset ovat aina ensisijaisesti vanhempiensa ja huoltajiensa vastuulla. Vaihtoehtoja pitäisi silti olla enemmän, kuin pelkkä ulkona vetelehtiminen, etenkin kun meillä on tämmöinen ilmasto. Nämä ihmiset ovat myös meidän tulevaisuutemme. Heille pitäisi antaa parhaat mahdolliset eväät tulevaisuudessa toimimiseen.
* * * * *