Keskellä hellekesää kuuntelen yhä uudelleen Haloo Helsingin joulubiisiä. Pari vuotta sitten tämä Haloo Helsinki! - Joulun kanssas jaan ft. Cantores Minores alkoi soida päässäni itsepintaisesti. Sitten, ajaessani aatonaattona hautausmaalta kotiin, se ikään kuin siirtyi tajunnan taustalta etualalle ja sillä hetkellä todella vasta tajusin sanat, ja ymmärsin miksi laulu soi mielessäni jatkuvasti.
 |
| Mun äiti |
Lähipiiristä kaikki muut vahemmat ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, mutta äitini odottaa yhä. Ensimmäiset sairauden merkit huomasin 2016. Siitä oli vielä pitkä matka diagnoosiin ja vielä pidempi avun saamiseen ja hoitoon.
Jokainen muistisairaus etenee omalla tavallaan. Jos tässä asiassa seuraan äitini jalanjälkiä, minulla on noin kymmenen tervettä vuotta jäljellä.
Kesä ympärillä on kaunis ja lämmin, ja se tuntuu valuvan käsistä. Kaikki kulminoituu nimettyihin kiviin ja murheellisiin viesteihin, joista tämä yksi antaa odottaa itseään.
