Silmäys nykyhetkeen, osa 2

Tässä sitä ollaan, silmässä uudenuuutukainen linssi ja työhuoneen hyllyllä yli tuhannen euron edestä silmälaseja, joista ei ole mitään hyötyä. 

Pakko todeta, että ei haittaa. Uusi silmä on tosi ihana, se on paras silmäni enkä enää tarvitse laseja, kun ulkoilutan koiraa tai katson telkkaria! Löysin 15 vuotta vahat lukulasit, joilla näen sen verran, että pärjään sairasloman päätyttyä työssä siihen saakka kunnes saan uudet rillit. Aion kysellä, saanko uudet linssit olemassa oleviin kehyksiin. Niitä on niin monet, että en millään halua ruveta etsimään taas uusia. Tässä tapauksessa kierrätys olisi järkevää, vaikka ymmärränkin, että optikot saavat katteensa kehysmyynnistä.

 

Toimenpide oli nopea. Lähdettiin kotoa Kupittaalle puoli yksitoista ja olin taas kotona ennen kolmea. Sain vähän rauhoittavaa ja varmaan litran erilaisia tippoja silmiini. Koko ajan hoidettiin ja huolehdittiin, että kaikki oli hyvin. Asiat selitettiin rauhallisesti ja selkeästi.

Hoitaja ja työssä harjoitteleva opiskelija veivät leikkaussaliin, jossa sain ainakin 10 litraa lisää silmätippoja. Tässäkin tilassa minulle selitettiin koko ajan missä mennään ja mitä tehdään. Leikkaava lääkäri tuli paikalle, kun meikäläisestä näkyi leikkausliinan alta pelkää tuijottava silmä. Osasin kuulemma katsoa juuri oikeassa kulmassa kohti valoa ja sitä tuijotinkin sitten koko toimenpiteen ajan. 

Vanha linssi poistettiin ja uusi laitettiin tilalle. Loppuvaiheessa tuntui vähän epämukavalta, mutta sain lisää puudutusainetta. Lääkäri sanoi, että ihmisten kipu tuntuu eri tavalla, toiset ovat herkempiä tuntemaan sen. Tiesin kuitenkin, että kyseessä on rajallinen aika. Leikkauksen jälkeen lepäilin hetken. Sain vielä lisää puudutetta kotiinkin vietäväksi, koska silmä oli edelleen arka. Tämä vaiva katosi päivän mittaan muutamassa tunnissa. Voin sanoa, että kahvi maistui taivaalliselta, kun sitä sairaalassa tarjottiin.

 

Sain kotihoito-ohjeet ja Ari tuli noutamaan.

Huomaan nyt, että kahden silmän ero on selkeä. Vasen, joka oli pitkään se toimiva silmä, on nyt kuin pesemätön ikkuna uuteen verrattuna. Tai ero on kuin lämpimän ja kylmän valaistuksen. Uusi linssi on kirkas ja valo on valkoisempaa. Sairasloma on tosi pitkä. Olin henkisesti varautunut viikkoon, mutta tiimi joutuu nyt tuuraamaan töissä välipäiviin saakka. Sitten olenkin taas täydessä iskussa kirkkaine silmineni!! 

Jesss!!!

 

 

Leikkaus tehtiin Mehiläinen Neossa. 

Silmäys nykyhetkeen

Kuukausi vaihtui yhden yön aikana. Ensi kuussa on tammikuu ja sitten kevät.

Tällä hetkellä eniten jännittää huominen silmäoperaatio. Oma linssi saa kenkää ja uusi tehdasvalmisteinen sujautetaan tilalle. Paikallispuudutuksessa vaan vähän veitsellä viilletään silmää. Huh. 

Ei pitäisi olla syytä jännittää. Lääkäri selitti asian hyvin ja selkeästi, ja leikkaus on yleinen ympäri maailmaa. Itselleni tämä on ensimmäinen kerta. Siksi tuntuu hurjalta, että veitsi tuodaan silmään. 

 

Mutta onhan se iso asia, että pääsen leikkaukseen. Ihan kohta olisi pitänyt varmaan lakata ajamasta autoa? En osaa kuvitella, miltä sitten leikkauksen jälkeen tuntuu, kun taas näkee. Tämä toisen silmän sumentuminen on tapahtunut vähitellen eli siihen tottuu, vaikka eron huomaakin.

Sairasloman pituus yllätti: 1 - 2 viikkoa. Kuvittelin että töihin voi palata nopeammin. Täytyy tietysti seurata, kuinka nopeasti silmä kestää kokopäiväistä päätetyöskentelyä. Ainakaan en siis sairaslomani aikana roiku koneella. 

Kaikki selviää huomenna. Tänään keskityn työn lisäksi silmätippojen tiputteluun.

 

 

 

 

Kysymys miehille: - Miksi?

 

”Miehet pelkäävät, että naiset nauravat heille. Naiset pelkäävät, että miehet tappavat heidät.” 

- Margaret Atwood. 

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

- Mitään ei saa enää sanoa!

 - Ei kaikki miehet!

- Ämmä kerjäsi sitä!

- Kato nyt mitä sä sait mut tekemään! 

  

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

  Yhdessä asiassa kaikki maailman naiset ovat tasavertaisia 

- heihin kohdistuu jatkuva väkivallan uhka.

 

 

Teksti UN Women / Kuvat (c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari Deadly Love

 

Väkivalta ei ala tyhjästä

Naisiin kohdistuva väkivalta on jatkumo, joka alkaa naisvihamielisistä asenteista, seksuaalisesta häirinnästä, hallinnasta ja uhkailusta. Väkivalta ja häirintä rikkovat aina naisten ja tyttöjen turvallisuudentunnetta sekä heidän perustavanlaatuisia oikeuksiaan.

Kun väkivaltaa ei pysäytetä ajoissa, se voi pahimmillaan johtaa naisen tai tytön kuolemaan.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

Tänä vuonna Suomessa on ollut jo liian myöhäistä 18 naiselle, jotka on tapettu väkivaltaisesti. Maailmalla nainen tapetaan läheisensä toimesta joka kymmenes minuutti – 140 naista päivässä, yli 50 000 vuodessa. 

Jokainen näistä kuolemista on turha. Jokainen niistä olisi ollut estettävissä.

Hiljaisuuden hinta on liian korkea. Toimi nyt ja lahjoita naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ tarvitsee tukeasi

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on alirahoitettua ja vaarassa.
Joka kolmas järjestö on joutunut keskeyttämään tai lopettamaan väkivallan vastaisia ohjelmia rahoitusleikkausten vuoksi.

UN Womenin raportti At Risk and Underfunded (2025) osoittaa, että leikkausten seurauksena yhä useammat naiset jäävät vaille turvaa ja palveluja. Ilman riittäviä resursseja väkivallan ehkäisy, oikeuspalvelut ja selviytyjien tuki vaarantuvat.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole luonnonlaki, jonka edessä olemme voimattomia. Yhdessä voimme toimia sen lopettamiseksi.

Ethän jää seuraamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hiljaa sivusta? Osallistu Oranssit päivät -kampanjaan ja ole mukana tekemässä muutosta. Naisen paikka on elossa.

Oranssit päivät kutsuvat yksilöt, yritykset ja yhteisöt toimimaan väkivallan lopettamiseksi.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

Mitä UN Women tekee naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi

• Autamme väkivaltaa kokeneita lisäämällä tietoa saatavilla olevista palveluista sekä tukemalla palvelujen tarjoamista väkivaltaa kokeneille.
• Edistämme lainsäädäntöä ja käytäntöjä sekä lisäämme tietoa, joka auttaa valtioita, järjestöjä ja kansalaisia muuttamaan yhteiskuntaa.
• Ennaltaehkäisemme väkivaltaa edistämällä sukupuolten välistä tasa-arvoa, vahvistamalla naisten ihmisoikeuksia ja muuttamalla haitallisia sosiaalisia normeja ja asenteita.
• Tuemme tutkimusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta, jotta voimme paremmin ymmärtää ilmiön laajuutta, siihen vaikuttavia tekijöitä ja sen vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin.

Lue lisää UN Womenin väkivallan vastaisesta työstä.
Lue lisää UN Womenin hallinnoiman naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta UN Trust Fund -rahastosta ja sen vaikuttavuudesta.

 

 

 

Puuta ja metallia

Helmipajani sijaitsee nykyään meidän keittiön pöydällä. Olen siis kesästä asti terrorisoinut ruokailijoita. Oikeasti Arska ja minä syödään sohvalla ja katsotaan telkkaria. Huono tapa, mutta mepäs ollaan jo niin isoja että me voidaan tehdä niin.

 

Puuta ja metallia

Nyt, kun tilatut jääkiekkofanin rannekorut on tehty ja viimeistelty ja toimitettu Helsinkiin, voin ottaa kaapista mekon tai puseron ja suunnitella sopivan korun. Tämä on silkkaa ajanvietettä ja päännollausta. En tule kyllä ikinä tarvitsemaan kaikkia näitä koruja. Tuli juuri mieleen, että näitähän voisi kääriä joululahjapaketteihin ja laittaa erilaisiin joulukeräyksiin. Voisihan niistä olla iloa jollekulle?

 

 

 

Helsingissä taas

Aamulla puoli seitsemän juna vei Helsinkiin. Agendalla oli valokuvaus uusittuja yrityssivuja varten. Valokuvaajan lisäksi paikalla oli myös stailaaja, joka välineillään hioi terävimmät särmät kasvoista ja hiuksista. Nyt me kaikki odottelemme jännityksellä, miltä kuvat näyttävät.

 

Asematunnelmia

Muu osa päivää oli työtä ja sosiaalista kanssakäymistä. Kävimme lounaalla Gresassa. Tämä oli minulle toinen kerta. Ruoka oli, jos mahdollista, vielä parempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Pilvenkevyttä ihanaa perunamuusia, puolukoita ja pitkään kypsytettyä lihaa kastikkeessa. Nämä ja muut seisovan pöydän antimet olivat niin mahtavia yhdessä, että sanoin lähtiessäni perustavani näille uskonnon. 

 

Selfie: Tiinalla on meikkiä.

 

Eilen sain myös soiton työterveydestä. Kävin viime torstaina silmälääkärillä ja siellä epäilykseni osoittautuivat paikkaansa pitäviksi. Oikeassa silmässä oleva kaihi oli heikentänyt näkökykyä sen verran, että se selitti, miksi näyttötyö (jota työni 99-prosenttisesti on) oli muuttunut niin työlääksi. Maanantaina sain maksusitoumuksen hoitoa varten ja eilen sovittiin käynti ensi viikon maanantaiaamuksi. Tapaan leikkaavan lääkärin ja sitten sovitaan varsinainen leikkausaika. Toimenpide tehdään todennäköisesti vielä kuluvan kuun aikana.

On selvää, että aika kovasti kyllä jännittää. Ihmisen kaikki aistit ovat tärkeitä, mutta umpivisuaalisena ihmisenä ajatus siitä että en näkisi, on todella pelottava. Mutta kuulin myös, että tämä lienee maailman yleisin leikkaus, joten täytyy lakata ajattelemasta asiaa. Olis nimittäin TODELLA mahtavaa, jos näkökyky paranisi.