Auringonkukkainen syysviikonloppu

  

Mökille suunnattiin tänäkin viikonloppuna. Meillä kävi vierailijoita, joista osa toi auringonkukkia ja osa oli mennyt kihloihin. Juhlistettiin yllättävää uutista lähikaupan Fresitalla. Sunnuntaiaamuna sain aamiaisen sänkyyn. Se oli ihana yllätys.

Pikkis ja Pikkuveli järjestivät jälleen ohjelmaa, ja Ari paistoi lättyjä. Aina välillä tulee mietittyä, miten sitä on joskus pärjättykään, kun samassa tuvassa on ollut kolme sukupolvea ja lapsia enemmän kuin vain kaksi. Ehkä, kun ei muusta ole kokemusta, sitä on vaan jaksettu. Vaihtoehtoa ei ole ollut.

Tarkoitus on ajan mittaan saada enemmän lämmitettävää tilaa, että voidaan syksyllä ja keväällä jakautua vähän laajemmalle kuin nyt. Kesällä on nukkumapaikkoja enemmän kuin nyt ilmojen viiletessä. Eihän me osattu aavistaa, että pikkupoikien perhe innostuisi näin kovin mökkielämästä.

Kohta täytyy tehdä mökillä syyssiivous. Tämä ensimmäinen kesä Rockwoodissa on ollut aikamoista hulinaa, mutta ollaan silti saatu todella paljon aikaiseksi. Kaikenlainen rakentaminen, korjaaminen ja liian lähellä rakennuksia kasvavien puiden kaato jatkuu pitkin syksyä ja säiden salliessa myös talvella.

Oli kyllä aikamoinen onnenkantamoinen, että osuttiin Rockwoodiin oikealla hetkellä ja että päätettiin ostaa se.

 

 

 

¡Hola!

Joskus kauan sitten 80-luvulla jonotimme äidin kanssa purevassa syyssäässä päästäksemme työväenopiston kursseille. Nyt olin hoitanut asian netissä, istuin omassa työhuoneessani enkä palellut yhtään. Eilen kävelin pitkästä aikaa sisään opiston aulaan. Siellä oli useita pöytiä ja melkein kaikissa istui ihmisiä pelaamassa lautapelejä. Taaempana oli kahvila, johon aion tutustua.

Espanjan luokka on kuudennessä kerroksessa. Koska opistorakennus on Kaskenmäellä, näkymät ovat mahtavat. Ryhmäytyminen alkoi jo luokkaan pääsya odottaessa; juttelin muutaman naisen kanssa kuin olisimme tunteneet iät ja ajat. Yhteiset mielenkiinnonkohteet löytyivät tietysti heti, ja jokaisella oli oma tarinansa kerrottavanaan.

Ilta-aurinko paistoi luokkaan, taivas oli kuin vesivärimaalaus. Luokassa väreili oppimisintoa ja siitä sitten lähdimme liikkeelle nuoren espanjalais-suomalaisen opettajamme Amalian johdolla. 

 

Ensimmäiset muistiinpanot

Kielen opiskelussa opiskellaan aina samalla kulttuuria, yhteiskuntaa ja historiaa. Siksi se on niin kertakaikkisen mahtavaa. Käytän tässä ylisanoja, koska olin unohtanut, kuinka paljon rakastan opiskella kieliä. Tunnen melko paljon syyllisyyttä, etten opiskele italiaa, mutta sen aika ei selvästikään ollut nyt, vaan myöhemmin.

Meidän luokan opiskelijat löysivät paikkansa ja ryhmä alkoi toimia heti hyvällä fiiliksellä. Kukaan ei ollut paikalla pakosta vaan omasta halustaan. Teimme tehtäviä paljon pareina, joten siinä joutui heti testaamaan osaamistaan. Ryhmän ikäjakauma on laaja, ja se on aina mielestäni hyvä asia. Se tuo opiskeluun erilaisia näkökulmia. Itse kuuluin hyvin edustettuun ikäihmisten ryhmään ja niinpä opiskeluparini kanssa vaihdoimme kokemuksiamme kielten opiskelun tiimoilta.  

"Buenas Migas 1"uudistettu painos

Kävin viime viikolla Myllyn Suomalaisessa kirjakaupassa ja tarkoitus oli ostaa oppikirja. Se ei ihan onnistunut, koska kirjoja ei olekaan enää välttämättä pinoina takahuoneessa, niin kuin omassa kirjakauppa-apulais-nuoruudessani tuolla mainitulla kultaisella 80-luvulla. On vähän siinä ja siinä, ehtiikö tilaus ensi tiistaiksi, mutta eiköhän tässä pärjätä. Näin ensimmäisellä tunnilla Amalia oli ottanut meille kirjattomille kopioita, ja yksi luokkalaista tarjoutui ensi kerralla lainaamaan kirjaansa, koska hänellä ja hänen parillaan oli kirja kumpaisellakin.

¡Aika ihanaa! 

Olisin voinut kevyesti istua vielä toiset puolitoista tuntia opiskelemassa, vaikka olin herännyt aamulla puoli viisi ja käynyt tekemässä työpäivän Helsingissä. Opiskelu nollaa pään ja vie ajatukset muualle. Ensimmäisen oppitunnin jälkeen olen ehkä jopa vielä enemmän innoissani tästä päähänpistostani. Sille oli selkeä tilaus ja vaikka illat pimenevät, tämä projekti vaikuttaa olevan syksyn pimeyttä valaiseva juttu. 

 

¡Hasta luego!

 

 

La Promesa

Suhteeni espanjan kieleen on ollut aina hankala. Vaikka olen lukenut ranskaa monta vuotta ja yliopistossa ollessani opiskelin italian alkeita, samaan kielialueeseen kuuluva espanja on aina ollut vaikeasti hahmotettava. En ole päässyt kiinni sen rytmiin, joka minulle on aina kielen oppimisen perusta.

Olin keväällä sairaslomalla, ja eräänä päivän päätin antaa La Promesalle mahdollisuuden. En ole siis tähän mennessä koskaan seurannut mitään espanjankielistä ohjelmaa.

Kappas, jäin koukkuun välittömästi.

 

Lähde: IMDB

 

Tekijätiimi osaa asiansa. Vaikka kyseessä on telenovelatyyppinen, kevyesti pahvikulissinen ja ylinäytelty hitaisiin lopputuijotuksiin perustuva näytelmä, jossa puhutaan nopeasti ja paljon mutta sanotaan vähän, tarina vei mukanaan ja meikäläinen oli TV:n ääressä kuin pässi narussa. 

Teatterimaiset lavasteet ovat kauniita ja harkittuja, William Morrisin tapetit luovat aitoa 1900-luvun alun tunnelmaa. Naisten puvut ovat kauniita ja niiden yksityiskohdat mietittyjä. Rooleissa on ammattilaisia lukuunottamatta Janaa, joka löydettiin osaansa vaatemyymälän kassan takaa. Cruz ja Petra, nuo ällötykset, ovat loistavia hahmoja. Omia suosikkejani ovat Curro ja Martina sekä keittiön mekkaloivat emännät.

Mielestäni tässä kevyen pinnan alla on aina välillä kritiikkiä naisten asemaa kohtaan sekä myös yleisempää yhteiskuntakritiikkiä. Yleisvaikutelma on, että alakerran väellä on huomattavasti paremmat käytöstavat kuin heitä halveksivalla yläkerran hienostolla.

Käsikirjoittajat osaavat koukuttaa katsojan. Yleisellä tasolla juonen kiinnostavuus perustuu siihen, että katsoja tietää enemmän kuin henkilöhahmot. Taustalla on Suuri Vääryys, johon sotkeutuu lukemattomia muita juonenkäänteita. Lisäksi suureen kartanoon lappaa porukkaa kuin hollitupaan ja heistä jokaisella on mukanaan repullinen omia salaisuuksia. 

Katsottuani kaksi ja puoli tuotantokautta tajusin yhtäkkiä, että erotan sanoja, osaan lauseita ja ymmärrän jopa lauserakenteita. Osaan sanoa anteeksi ja en tiedä ja luvallanne ja nyt riittää jne. Lisäksi kiinnostaa monen sanan etymologia. Siinä missä pystyn ranskankielen pohjalta lukemaan ja ymmärtämään italiaa paljon enemmän kuin opintojeni perusteella voisi olettaa, espanjassa on  todella paljon sanoja, joiden alkuperä on eri kuin edellä mainituissa kielissä. Kaikki tämä vaatii selvittämistä.

Niinpä sitten eilen, kun neljännestä tuotantokaudesta oli meneillään jakso 20, ilmoittauduin Turun työväenopiston espanjankielen alkeiskurssille. Kurssi alkaa ensi viikolla ja päättyy joulukuun alussa. Olen aina tykännyt opiskella kieliä, sillä opintoihin liittyy aina myös kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemus sekä tapa ajatella. Toivon, että tämä kurssi auttaisi ja pääsisin eroon long social covid -oireyhtymästä (itse keksitty diagnoosini) josta selvästikin kärsin. 

 

 

 

 

Poks - nyt on kuulemma syyskuu

Tässä oli ennen keittiö.

Olin viime viikon lomalla. Se alkoi keuhkoputkentulehduksentapaisella, joka onneksi meni torstaihin mennessä ohi. Sain silti maanantaina hoidettua auton huollon ja katsastuksen. Vuoden 2008 Aygo selvisi taas kerran ja mumeliini voi jatkaa ajelemista. Sää oli vähän tai paljon harmaa, joten lähes koko viikko meni haahuillessa. Lauantaina oli pitkästä aikaa Gretalassa pileet. Se oli mahtavaa! Oli ihanaa nähdä liveihmisiä. Ruuat oli  tuotettu tarjolle nyyttäriperiaattella, jokainen vastasi omista juomistaan. 

Torstaina oli äidin syntymäpäivä. Vein hänelle kortin ja kukkakimpun. Hän ei tosin niistä tiedä mitään, mutta tein sen ehkä enemmän itseni takia? Enimmäkseen hän nukkui. Jossakin vaiheessa hän nousi istumaan sängyssään ja yritti sanoa jotakin. Oletko tai tuotko, mutta muusta en saanut selvää. On täysin voimaton ja neuvoton ja lohdutonkin olo, kun ei voi tietää, ymmärtääkö hän välillä oman tilanteensa. Mitä hän olisi halunnut sanoa?

Perjantaina kävin Kampaamo Ritassa, jossa Seija päivitti metsittyneen kuontaloni. Juteltiin kummityttöni tulevista häistä. Sunnuntaina ajelin lounaalle veljeni ja vaimonsa luokse.

Post-covid- / somemaailmassa tuo on hurja määrä livetapaamisia, ainakin minulle. Se oli ehdottomasti lomani parasta antia. Päätin, että panostan vastaavaan toimintaan jatkossakin enemmän.

 

Rahaa palaa

Kuuntelin viikonloppuna mökillä radiosta erään sotilashenkilön haastattelua. En kuullut sitä alusta saakka enkä siis tiedä, kuka haastateltava oli. Jossakin vaiheessa hän manitsi kuulleensa usalaisen korkea-arvoisen upseerin maininneen, kuinka paljon USAn operaatio Afganistanissa oli tullut maksamaan. Summa oli 15 miljardia US-dollaria.

 

Picture by Grow Up Art Instagram

Rupesin kommentin jälkeen miettimään, kuinka paljon globaalisti käytetään rahaa sotiin. Pikaisesti googlettamalla löydetyiltä sivustoilta (Rauhanliitto/SIPRI, Sijoittaja jne. linkit alempana) selvisi mielenkiintoista tietoa. Rauhanliiton sivuilla sanotaan mm. näin: "Maailmanlaajuisesti sotilasmenot ovat viime vuosien aikana kasvaneet tasaista tahtia. Tukholman rauhantutkimusinstituutti SIPRI:n mukaan vuonna 2021 Maailman sotilasmenot oli 2 113 miljardia dollaria joka tarkoittaa että  ensimmäistä kertaa ylitettiin 2 triljoonan raja. Yhdysvaltojen sotilasmenot laskivat ensimmäisen kerran neljään vuoteen. Edelleenkin USA:n sotilasmenot olivat kuitenkin maailman ylivoimaisesti suurimmat. Ne vastasivat 38 % maailman kokonaismenoista vuonna 2021. Kiina kasvatti sotilasmenoja edelleen ja on toiseksi suurin varustelumenoissa mitattuna. Myös Japani nosti sotilasmenojaan, mikä vuosikasvu oli korkein sitten vuoden 1972. Tämä kertoo siitä että Kiina aiheuttaa alueellista kilpavarustelua."

Arvio siis on, että vuonna 2021 menot olivat n. 2 TRILJOONAA dollaria (2.000.000.000.000.000.000 dollaria). 

Kaikki lienevät selvillä siitä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 sekä Gaza-Israel-konflikti ovat kasvattaneet menoja räjähdysmäisesti. Kun pelkästään USAn osuus yllämainitun mukaan ovat lähes 40% globaaleista menoista ja siihen lisätään muiden maiden asevarustelu, mikä lienee kokonaisosuus maailman taloudesta? 

  

Kun tuohon lisätään tuhotut infrastruktuurit, yksityisten omaisuus, sekä ihmisten kuolema ja koko tämän kauheuden ylisukupolvinen psyykkinen ja fyysinen kärsimys sekä sen hoitaminen, lienee selvää, että suurin osa ihmiskunnan varallisuudesta ohjataan sotaan ja sen tuhojen korjaamiseen. Esimerkiksi Ukraina ja Gazan alue sekä aiemmin Syyria monen muun maan ja alueen ohella on kärsinyt mittavaa tuhoa ja menetyksiä. Kaikki on rakennettava uudelleen. Sota ei koskaan myöskään ole ympäristöteko vaan päinvastoin se saastuttaa niin ilmaa kuin maaperää sekä myrkyttää ihmisiä. 

  

Jos tapahtuisi jokin ihme tai nyrjähdys ihmiskunnan käytöksessä ja konfliktit opittaisiin ratkaisemaan keskustelemalla tai, kuten Agatha Christie jossakin kirjassaan ehdotti, vaikkapa jalkapalloa pelaamalla, meillä olisi käytössä valtava summa, jolla voismme ruokkia, lääkitä ja vaatettaa jokaisen, tarjota kodin ja koulutusta sekä korjata tekemämme ympäristötuhot.  

Ei tule äkkiseltään mieleen viimeisen sadan vuoden aikana, että yksikään nuori mies tai yksikään nainen olisi aloittanut sotaa. Voin olla väärässä. Ainakin tällä hetkellä yksittäiset ikääntyneet ukot leikkivät sotaleikkejä, sijoittajat saavat tuottoa, mutta kaikki muut ovat tässä pelissä häviäjiä.

 

Lähde: www.warchild.net

 

LINKIT:

Globalis - Afganistan

Sijoittaja - Onko osakkeissa vielä nousuvaraa?

SIPRI -  The independent resource on global security

Sotilasmenot - Rauhanliitto 

Warchild.net -  New Study: Gaza’s Children Face Severe Psychological Toll Amid Catastrophic War

Wikipedia - Luettelo valtioiden sotilaallisista menoista