Mikrotason uutiskatsaus

 Tätä vuotta on kestänyt kohta 12 kokonaista päivää, eikä ole oikein muuta hyvää sanottavaa kuin se, että päivä on jo selvästi vähän pidentynyt. Kaikki muu tapahtunut saa viime vuoden näyttämään onnistumisten sarjalta. Puhun nyt globaalilla tasolla.

 

 Näin mikrotasolla Turun pohjoispuolella kaikki sujuu juuri nyt ihan ok, hyvien ja huonojen asioiden vaihteluväli on normaali. Muutamia kivoja juttuja voisin tähän kirjata. Niistä yksi on yllätysjoululahja mieheltäni Arskalta. Löysimme vuoden 2019 Rooman matkalla vahingossa ihanan kaupan Polvere di Tiempo - Ajan hiekat. Luulin, että se oli tyystin lakannut olemasta, mutta Arska otti sähköpostilla yhteyttä omistajaan ja sai tilattua kuvassa näkyvän mahtavan muistikirjan. Siinä on pehmeät nahkakannet ja siitä tulee jatko vuonna 2016 aloittamalleni päiväkirjalle. Sekin on kaunis kirja, mutta sisältö on pelkkää menetystä ja koronaa, enkä 10 vuoden jälkeen halua enää kirjoittaa siihen, vaikka siinä vielä tilaa onkin.

 

Polvere di Tiempo

 Toinen yllätys tuli työnantajalta. Olen itsekseni ja kenellekään kertomatta jo vuosia haaveillut Sauson käsineistä. Ilahduin ihan karmeasti, kun tämän vuoden lahja toteutti juuri tämä salaisen haaveen!

  

Sauso

 Valitsin ajattomat mustat silkkivuoriset hansikkaat, joissa on hieman normaalia pitempi varsi. Aion ommella nämä itseeni kiinni, etten ikinä hukkaisi niitä. Hansikkaat ovat kuin toinen nahka, ne tuntuvat todella mahtavilta enkä luovu niistä koskaan. Täytyykin lisätä testamenttiin lause, että Timmu pitää haudata hanskoineen.

 

Nahkahansikkaat, silkkivuori.

 Huomenna alkaa taas Espanjan opiskelu. Syksyn ryhmästä aika moni varmaankin jatkaa. Se on kiva juttu, koska ehdittiin jo vähän tutustua toisiimme. Mitään en kyllä osaa sanoa espanjaksi ilman kirjaa ja muistiinpanoja. Ehkä kieli siitä pikkuhiljaa aktivoituu.

 

Ikean muovikukka kukkii jo olohuoneessa.

 Aurinko paistaa. Se on hyvä juttu. Valo auttaa kestämään tyhmiä ja kauheita uutisia. Pitää vaan muistaa ulkona käyttää aurinkolaseja, ettei uusi silmä kärsi. Siitä voin sentään huolehtia. Millekään muulle tässä maailmassa en mahda mitään vaikka haluaisin.

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden viimeinen päivä

Vuodenvaihde on kumma juttu. Yhtenä päivänä eletään kuin viimeistä päivää ja seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. 365 päivää puuhataan taas monenlaista maailmoja tärisyttävää ja tavallista kunnes ollaan jälleen siinä viimeisessä päivässä.

  

Kuva internetistä

 

Ja kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen päivä ovat jotakin ihan muuta. Syntymä ja kuolema ja siinä välissä satunnainen määrä kierroksia auringon ympäri avaruudessa, jonka mittaa ja määrää ja ulottuvuutta ei voi käsittää.

 

Kuva internetistä

Jos asiaa ajattelisi niin, että meidät on singottu tuntemattomasta syystä keskelle äärettömyyttä  uskomattomalla pyöreällä aluksella, joka on henkeäsalpaavan kaunis ja joka pursuaa elämää ylläpitäviä mahdollisuuksia, voisi kuvitella, että tekisimme kaikkemme, että tämä matka on onnistunut ja viihtyisä ja onnelinen ja....

Kuva internetistä

Meissä on kai jokin perustavanlaatuinen vika, kun emme toimi niin. Siitä syystä huomenna aloitamme siitä mihin tänään jäätiin. 

 

Niin kuin aina ennenkin, minulle kevät alkaa tammikuun ensimmäisenä päivänä. Onneksi auringonvaloa ei vielä kukaan väitä omistavansa, joten nautin lisääntyvästä valosta ja odotan kevään ja kesän nopeasti ohikiitäviä hetkiä, jolloin elämä on kevyempää. 

 

Kuva: Tiina

 

 

 

Näpertelyä

Olen joulukuun aikana maalannut, kutonut sukkia ja tehnyt korujuttuja. Viimeksimainitut ovat pääasiassa olleet joulukuusenkoristeita. Ensimmäinen setti oli vahoista kristalleista ja helmistä koostuva kokonaisuus. 

 

Sitten tein tähtiä, lisää kristalleja ja lopuksi erilaisia helmiä. Näitä on kiva tehdä ja olen samalla harjoitellut tuota silmukan vääntämistä. Se on ollut tähän saakka jostakin syystä tosi vaikeaa, mutta nyt ehkä pääsin kärryille.

 

Koristeita joulukuuseen.

 

 

 

Silmäys nykyhetkeen, osa 2

Tässä sitä ollaan, silmässä uudenuuutukainen linssi ja työhuoneen hyllyllä yli tuhannen euron edestä silmälaseja, joista ei ole mitään hyötyä. 

Pakko todeta, että ei haittaa. Uusi silmä on tosi ihana, se on paras silmäni enkä enää tarvitse laseja, kun ulkoilutan koiraa tai katson telkkaria! Löysin 15 vuotta vahat lukulasit, joilla näen sen verran, että pärjään sairasloman päätyttyä työssä siihen saakka kunnes saan uudet rillit. Aion kysellä, saanko uudet linssit olemassa oleviin kehyksiin. Niitä on niin monet, että en millään halua ruveta etsimään taas uusia. Tässä tapauksessa kierrätys olisi järkevää, vaikka ymmärränkin, että optikot saavat katteensa kehysmyynnistä.

 

Toimenpide oli nopea. Lähdettiin kotoa Kupittaalle puoli yksitoista ja olin taas kotona ennen kolmea. Sain vähän rauhoittavaa ja varmaan litran erilaisia tippoja silmiini. Koko ajan hoidettiin ja huolehdittiin, että kaikki oli hyvin. Asiat selitettiin rauhallisesti ja selkeästi.

Hoitaja ja työssä harjoitteleva opiskelija veivät leikkaussaliin, jossa sain ainakin 10 litraa lisää silmätippoja. Tässäkin tilassa minulle selitettiin koko ajan missä mennään ja mitä tehdään. Leikkaava lääkäri tuli paikalle, kun meikäläisestä näkyi leikkausliinan alta pelkää tuijottava silmä. Osasin kuulemma katsoa juuri oikeassa kulmassa kohti valoa ja sitä tuijotinkin sitten koko toimenpiteen ajan. 

Vanha linssi poistettiin ja uusi laitettiin tilalle. Loppuvaiheessa tuntui vähän epämukavalta, mutta sain lisää puudutusainetta. Lääkäri sanoi, että ihmisten kipu tuntuu eri tavalla, toiset ovat herkempiä tuntemaan sen. Tiesin kuitenkin, että kyseessä on rajallinen aika. Leikkauksen jälkeen lepäilin hetken. Sain vielä lisää puudutetta kotiinkin vietäväksi, koska silmä oli edelleen arka. Tämä vaiva katosi päivän mittaan muutamassa tunnissa. Voin sanoa, että kahvi maistui taivaalliselta, kun sitä sairaalassa tarjottiin.

 

Sain kotihoito-ohjeet ja Ari tuli noutamaan.

Huomaan nyt, että kahden silmän ero on selkeä. Vasen, joka oli pitkään se toimiva silmä, on nyt kuin pesemätön ikkuna uuteen verrattuna. Tai ero on kuin lämpimän ja kylmän valaistuksen. Uusi linssi on kirkas ja valo on valkoisempaa. Sairasloma on tosi pitkä. Olin henkisesti varautunut viikkoon, mutta tiimi joutuu nyt tuuraamaan töissä välipäiviin saakka. Sitten olenkin taas täydessä iskussa kirkkaine silmineni!! 

Jesss!!!

 

 

Leikkaus tehtiin Mehiläinen Neossa. 

Silmäys nykyhetkeen

Kuukausi vaihtui yhden yön aikana. Ensi kuussa on tammikuu ja sitten kevät.

Tällä hetkellä eniten jännittää huominen silmäoperaatio. Oma linssi saa kenkää ja uusi tehdasvalmisteinen sujautetaan tilalle. Paikallispuudutuksessa vaan vähän veitsellä viilletään silmää. Huh. 

Ei pitäisi olla syytä jännittää. Lääkäri selitti asian hyvin ja selkeästi, ja leikkaus on yleinen ympäri maailmaa. Itselleni tämä on ensimmäinen kerta. Siksi tuntuu hurjalta, että veitsi tuodaan silmään. 

 

Mutta onhan se iso asia, että pääsen leikkaukseen. Ihan kohta olisi pitänyt varmaan lakata ajamasta autoa? En osaa kuvitella, miltä sitten leikkauksen jälkeen tuntuu, kun taas näkee. Tämä toisen silmän sumentuminen on tapahtunut vähitellen eli siihen tottuu, vaikka eron huomaakin.

Sairasloman pituus yllätti: 1 - 2 viikkoa. Kuvittelin että töihin voi palata nopeammin. Täytyy tietysti seurata, kuinka nopeasti silmä kestää kokopäiväistä päätetyöskentelyä. Ainakaan en siis sairaslomani aikana roiku koneella. 

Kaikki selviää huomenna. Tänään keskityn työn lisäksi silmätippojen tiputteluun.