Kysymys miehille: - Miksi?

 

”Miehet pelkäävät, että naiset nauravat heille. Naiset pelkäävät, että miehet tappavat heidät.” 

- Margaret Atwood. 

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

- Mitään ei saa enää sanoa!

 - Ei kaikki miehet!

- Ämmä kerjäsi sitä!

- Kato nyt mitä sä sait mut tekemään! 

  

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

  Yhdessä asiassa kaikki maailman naiset ovat tasavertaisia 

- heihin kohdistuu jatkuva väkivallan uhka.

 

 

Teksti UN Women / Kuvat (c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari Deadly Love

 

Väkivalta ei ala tyhjästä

Naisiin kohdistuva väkivalta on jatkumo, joka alkaa naisvihamielisistä asenteista, seksuaalisesta häirinnästä, hallinnasta ja uhkailusta. Väkivalta ja häirintä rikkovat aina naisten ja tyttöjen turvallisuudentunnetta sekä heidän perustavanlaatuisia oikeuksiaan.

Kun väkivaltaa ei pysäytetä ajoissa, se voi pahimmillaan johtaa naisen tai tytön kuolemaan.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

Tänä vuonna Suomessa on ollut jo liian myöhäistä 18 naiselle, jotka on tapettu väkivaltaisesti. Maailmalla nainen tapetaan läheisensä toimesta joka kymmenes minuutti – 140 naista päivässä, yli 50 000 vuodessa. 

Jokainen näistä kuolemista on turha. Jokainen niistä olisi ollut estettävissä.

Hiljaisuuden hinta on liian korkea. Toimi nyt ja lahjoita naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ tarvitsee tukeasi

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on alirahoitettua ja vaarassa.
Joka kolmas järjestö on joutunut keskeyttämään tai lopettamaan väkivallan vastaisia ohjelmia rahoitusleikkausten vuoksi.

UN Womenin raportti At Risk and Underfunded (2025) osoittaa, että leikkausten seurauksena yhä useammat naiset jäävät vaille turvaa ja palveluja. Ilman riittäviä resursseja väkivallan ehkäisy, oikeuspalvelut ja selviytyjien tuki vaarantuvat.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole luonnonlaki, jonka edessä olemme voimattomia. Yhdessä voimme toimia sen lopettamiseksi.

Ethän jää seuraamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa hiljaa sivusta? Osallistu Oranssit päivät -kampanjaan ja ole mukana tekemässä muutosta. Naisen paikka on elossa.

Oranssit päivät kutsuvat yksilöt, yritykset ja yhteisöt toimimaan väkivallan lopettamiseksi.

 

(c) Tiina Jääskeläinen-Alasaari

 

Mitä UN Women tekee naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi

• Autamme väkivaltaa kokeneita lisäämällä tietoa saatavilla olevista palveluista sekä tukemalla palvelujen tarjoamista väkivaltaa kokeneille.
• Edistämme lainsäädäntöä ja käytäntöjä sekä lisäämme tietoa, joka auttaa valtioita, järjestöjä ja kansalaisia muuttamaan yhteiskuntaa.
• Ennaltaehkäisemme väkivaltaa edistämällä sukupuolten välistä tasa-arvoa, vahvistamalla naisten ihmisoikeuksia ja muuttamalla haitallisia sosiaalisia normeja ja asenteita.
• Tuemme tutkimusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta, jotta voimme paremmin ymmärtää ilmiön laajuutta, siihen vaikuttavia tekijöitä ja sen vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin.

Lue lisää UN Womenin väkivallan vastaisesta työstä.
Lue lisää UN Womenin hallinnoiman naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta UN Trust Fund -rahastosta ja sen vaikuttavuudesta.

 

 

 

Que tengan un buen día!

Enää kaksi oppituntia tänä syksynä. Sitten osaan sujuvasti espanjaa.

- ahhahhahhahahahhahahahahahhahhahhahahahhahhahhaaaaa!! 

Nythän on niin, että joudun oikein pänttäämään epäsäännöllisiä verbejä, lukusanoja, säännöllisiä verbejä, sanastoa ja mitä sitä nyt kaikkea kieleen kuuluukaan! Kyllä tässä joutuu oikeasti vaivaamaan päätään. Niin kauan kuin on kirja edessä, kaikki sujuu välttävästi, mutta ilman kirjaa osaan tilata lasin viiniä ja juustosämpylän, siinä se sitten onkin.  

 

 Ja kun on verbi olla eli SER ja olla, voida eli ESTAR ja olla, omistaa eli TENER niin mikä kuuluu minkäkin jutun kanssa ja sen kyllä muistan, että omat ikävuodet omistetaan niin kuin ranskankielessäkin, mutta muuta en sitten juuri muistakaan. Ja vee onkin bee ja vaikka tiedän, että on tämä ñ niin silti kirjoitan nj ja mistä löytyy ylösalaisin oleva ? ja !, kysyn vaan?!? Escucha me, soy tonta!!!

 

Aika hyvin on kuitenkin porukka pysynyt koossa. Meitä oli aloitettaessa yli 20 ja vieläkin lähes. Eilisellä tunnilla kävi ilmi, että moni on jo ilmoittautunut kevään jatkokurssille. Pakkohan tämä sekamelska päässä on saada jonkilaiseen kuosiin, joten jatkan tammikuussa itsekin. 

 

 

 

 

 

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää hauskuutta. Ihmisen elämään mahtuu erilaisia menetyksiä. Välillä tulee vastaan murheita, jotka ovat isoja ja vaativat aikaa, jotta niistä selviää. Perheyhteisö on elävä organismi, se muuttuu koko ajan. Siihen liittyy menneisyyttä ja tulevaisuutta, niiden kaikuja ja heijastuksia. Jotkut viipyvät pitkään, jotkut vain hetken. Jotkut ovat läsnä vain ajatuksen tasolla, mutta silti todellisia niille, joita ajatus koskee.

 

Ystäväni sanoi, että meillä on toimiva perheyhteisö. Jäin miettimään asiaa. Olen itse nähnyt vain kaaoksen, joka koostuu menneistä kamppailuista, todella suurista vaikeuksista, epävarmuudesta ja pelosta. Mutta ystäväni on oikeassa. Meillä on laaja ja ihana uusioperhe, jonka ydin koostuu ystävällisyydestä, myötäelämisesta ja rakkaudesta. Hyvästä tahdosta ja valmiudesta keskustella ja auttaa. Se on perusta, jota parempaa ei voi olla.
 

 

Muistoksi hänelle, joka ei saapunutkaan.

 

Puuta ja metallia

Helmipajani sijaitsee nykyään meidän keittiön pöydällä. Olen siis kesästä asti terrorisoinut ruokailijoita. Oikeasti Arska ja minä syödään sohvalla ja katsotaan telkkaria. Huono tapa, mutta mepäs ollaan jo niin isoja että me voidaan tehdä niin.

 

Puuta ja metallia

Nyt, kun tilatut jääkiekkofanin rannekorut on tehty ja viimeistelty ja toimitettu Helsinkiin, voin ottaa kaapista mekon tai puseron ja suunnitella sopivan korun. Tämä on silkkaa ajanvietettä ja päännollausta. En tule kyllä ikinä tarvitsemaan kaikkia näitä koruja. Tuli juuri mieleen, että näitähän voisi kääriä joululahjapaketteihin ja laittaa erilaisiin joulukeräyksiin. Voisihan niistä olla iloa jollekulle?

 

 

 

Helsingissä taas

Aamulla puoli seitsemän juna vei Helsinkiin. Agendalla oli valokuvaus uusittuja yrityssivuja varten. Valokuvaajan lisäksi paikalla oli myös stailaaja, joka välineillään hioi terävimmät särmät kasvoista ja hiuksista. Nyt me kaikki odottelemme jännityksellä, miltä kuvat näyttävät.

 

Asematunnelmia

Muu osa päivää oli työtä ja sosiaalista kanssakäymistä. Kävimme lounaalla Gresassa. Tämä oli minulle toinen kerta. Ruoka oli, jos mahdollista, vielä parempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Pilvenkevyttä ihanaa perunamuusia, puolukoita ja pitkään kypsytettyä lihaa kastikkeessa. Nämä ja muut seisovan pöydän antimet olivat niin mahtavia yhdessä, että sanoin lähtiessäni perustavani näille uskonnon. 

 

Selfie: Tiinalla on meikkiä.

 

Eilen sain myös soiton työterveydestä. Kävin viime torstaina silmälääkärillä ja siellä epäilykseni osoittautuivat paikkaansa pitäviksi. Oikeassa silmässä oleva kaihi oli heikentänyt näkökykyä sen verran, että se selitti, miksi näyttötyö (jota työni 99-prosenttisesti on) oli muuttunut niin työlääksi. Maanantaina sain maksusitoumuksen hoitoa varten ja eilen sovittiin käynti ensi viikon maanantaiaamuksi. Tapaan leikkaavan lääkärin ja sitten sovitaan varsinainen leikkausaika. Toimenpide tehdään todennäköisesti vielä kuluvan kuun aikana.

On selvää, että aika kovasti kyllä jännittää. Ihmisen kaikki aistit ovat tärkeitä, mutta umpivisuaalisena ihmisenä ajatus siitä että en näkisi, on todella pelottava. Mutta kuulin myös, että tämä lienee maailman yleisin leikkaus, joten täytyy lakata ajattelemasta asiaa. Olis nimittäin TODELLA mahtavaa, jos näkökyky paranisi.

 

 

 

Hallowiinin viettoo

 Viimeviikonloppuna Järvenpäässä hiippaili myöhästyneitä Halloween-kammotuksia. Sairaudet ja terveydelliset ongelmat johtivat siihen, että viikkoa aiemmaksi suunniteltu tapaaminen järjestyi vasta nyt. Onneksi Halloween on mielentila, joka voi esiintyä koska vaan.

 

Tiina peruukissa, joka oli kuuma ja kamala.

Pukeuduttiinkin vähän, mutta tuommoinen peruukki on niin kuuma, että havaitsin olevani riittävän kauhea ihan omissa hiuksissanikin. Meikkiä ei tässä iässä tarvitse juuri lainkaan. Yhdellä kulmakynällä sain muokattua itseni sopivan pelottavaksi.

 

Raisa Cittarissa.

Lauantaina kävimme Järvenpään kuuluisassa Cittarissa, josta ostimme appelsiini-marmeladia, sushia ja Lillille valopannan. Koko muun ajan söimme. Ihan koko ajan ja paljon. Ja kaikki oli järkyttävän hyvää. 

 

Teemaviini sekä hedelmiä ja leikkeleitä.

 

Suunnittelimme myös taloon remontin, ihan pyytämättä ja yllättäen, josta asukkaat onneksi innostuivat. Seuraavat Halloween-pileet on sovittu, samoin kesätapaamiset. 

 

Halloween-koristeluun oli satsattu talossa ja sen ulkopuolella.