Hiukset

60-luvulla, kun olin pieni, leikin usein Pitkää Tukkaa. Se tapahtui niin, että huivin lyhyen sivun päät solmittiin niskaan ja huivi sai liehua takana kuin hiukset. 

Siihen aikaan tytöillä oli joko letit tai jäätävän kaamean ruma lyhyt tukka. Koska tätini opiskeli parturi-kampaajaksi, me kaikki serkukset tiedettiin, että kun Maija tulee kylään, tukka lähtee. Muistan, kuinka eräänäkin kauniina kesäpäivänä olin saanut väkerrettyä hiuksistani ohuet letit ja niissä oli valkoiset, sinipilkkuiset rusetit. Tunsin olevani aika ihana 6-vuotias tyttö. 

Kotona oli sitten Maija ja se siitä. 

Eihän se tietysti ollut Maijan syy, vaan vanhempieni. Ei silloin mietitty sen kummemmin, mitä lapsi haluaa (vaikka hänellä olikin itse keksitty leikki nimeltä Pitkä Tukka). 

 

Tiina ja huivi

 Hiukseni on mainittu myös abiluokan kronikassa ja kälyni Heidin kanssa totesimme jo ajat sitten, että sisäisillä olemuksillamme on aivan valtavan ihanat pitkät ja tuuheat hiukset. Vertaistukea on siis onneksi ollut.

Permanenttien, otsatukkien ja kaiken maailman kokeilujen jälkeen päätin ryhtyä polkkatukkaiseksi. Semmoisena olen joitakin energiatukka yms. muita syrjähyppyjä lukuunottamatta pysynyt kolmisenkymmentä vuotta.

 Viikko sitten kirjoitin blogitekstiini, että kenties tukka ei lähdekään. Totta kai se  alkoi lähteä saman tien. Huomasin maanantaiaamuna, että hiuksia lähti vähän enenmmän kuin ennen. Lillin kanssa iltalenkillä tukkaa lähti kourakaupalla. Kun pääsin kotiin, ajatus heräämisestä irtohiusten keskellä ällötti, joten ryhdyin hommiin. Ensin käytin saksia, sitten höylää ja viimeistelin sitten epätasaisen kaljuni Arin tarkoitukseen kehitetyllä sähkölaitteella.  

Ihana mieheni on ollut koko ajan kaikessa tukena ja hänelle kelpaan tämmöisenä syöpäversionakin hyvin. 

 

Manantai 13.7.2026

 Kun ihminen, etenkin nainen, saa syöpädiagnoosin, ensimmäiset ajatukset ovat:

 Nyt mä kuolen. Mun tukka lähtee. 

Tai kenties toisessa järjestyksessä...? Kun ajoin seuraavana päivänä peruukkikauppaan, tajusin, että asia oli vaivannut aika paljon ajatusten taustalla. Tunsin suurta helpotusta siitä, että tilanne oli nyt tämä ja että voin toimia.

 

Tinzku ja peruukki

Koska sain tämmöisen (toivottavasti) once in the lifetime -kokemuksen, halusin hyvin vaalean peruukin, jotta voin vähän totutella mahdolliseen kokoharmaaseen päähän. Semmoinen siitä joskus kuitenkin tulee, jos ikää riittää. Otin myös melko pitkän, jotta luottokampaajani Seija voi sitä tuunata. Ystäväni Jaana oli mukana valintatilanteessa ja ehdotti jopa Marilyn-tyyppistä kiharaa!

 

Ulkoistettu hiustenpesu tänään

 

 Yllättävän nopeasti tähän pulipäähän tottuu. Koska joudun käymään usein TYKSin syöpäosastolla, siellä meitä kaljuja riittää. Kaivoin kaikki tilanteeseen sopivat huivit esiin ja niitähän on kertynyt vuosien mittaa aivan riittävästi. Seuraavaksi teen inventaarion rintakoruihini liittyen, niistä saa koruja huivivirityksiin. Ostin myös Prismasta alle 7 euron mustan trikoopipon, joka on helppo vetää päähän. Jo ensimmäisenä iltana kävin koiralenkillä ihan ilman rekvisiittää eli hiuksetonna. Hiukseton pää on myös helteellä hyvin ilmastoitu, päin vastoin kuin peruukki. Omani on kevyt, mutta silti kuuma. Lisäksi pitempiaikainen peruukin käyttö aiheuttaa päänsärkyä tällaiselle stressiorientoituneelle hampaittenkiristelijälle.

Kaikki on nyt tehty, mitä voi tässä vaiheessa tehdä. Ajan mittaa hiukset kasvavat takaisin. Ensin sytostaattikiharaisina, sitten ne tasaantuvat. Joittenkin hiuslaatu muuttuu. Saa nähdä kuinka tässä käy.

 

 

 

 

Frameless - Logomo, Turku 8.6.–30.8.2026

Välillä jotain muutakin kuin terveydentilan ruotimista. 

Viime viikolla vietimme tyttäreni kanssa laatuaikaa ja menimme Logomoon katsomaan Frameless-näyttelyä. Näyttelyyn ostetaan lippu, jolla saa tunnin aikaa intensiiviseen taidekokemukseen. Netistä löytyy erilaisia lippuvaihtoehtoja, kannattaa käydä katsomassa ennen kuin menee paikan päälle.

  

Vincent van Gogh

Näyttelyyn kuuluu kaksi erillistä tilaa. Ensimmäisessä tilassa kokemus on interaktiivinen. Tummassa huoneessa lattia peittyy väritäpliin, kuin siveltimellä tehtyihin maaliläiskiin. Värit alkavat nousta seinille, kun ihmiset kulkevat lattialla. Maaliläikät etsivät paikkojaan ja muodostavat lopulta jonkin tunnetun teoksen, pysyvät hetken paikallaan ja leijuvat sitten takaisin lattialle.

 

Monet, Seurat, Rousseau...

Oppaan mukaan näyttelyvieraitten on nähty konttaavan, tanssivan balettia ja tangoa tilassa. Lapset tietysti juoksevat ja seuraavat, mitä tapahtuu, kun tömistelee väreissä, jotka ovat kuin syksyn lehdet kasoissa lattialla.

 

Van Gogh, Canaletto

Seuraava, isompi huone, täyttyy taiteella alkaen Pompeijin seinämaalauksista jatkuen siitä monimuotoisesti nykyaikaan saakka. 

 

HUOM! - Vaikka suosittelen tätä myös lapsille, varoitan, että Munchin Huuto animoituna pelottaa vähän aikuistakin, samoin pari muuta teosta saattaa vaikuttaa varsinkin alle kouluikäisiin. Riippuu lapsesta sekä siitä, kuinka hyvin vanhemmat osaavat nämä asiat käsitellä. Omat 3+ ja 1,5 -vuotiaat tyttärenpoikani olivat nähneet näyttelyn perheen kanssa jo ennen minua ja selvisivät siitä hyvin.

 

Dali, Friedrich

Tämä toisen huoneen installaatio kestää muistaakseni 43 minuuttia. Se on häkellyttävä kokemus, jossa mm. Harry Potter ja Marvel-elokuvista tunnettu Cinesite studio herättää taidehistorian teokset eloon. On vaikea sanoa, mikä huoneen osio on vaikuttavin. Haluaisin mennä katsomaan nimenomaan tämän uudelleen ilman säälittäviä yrityksiä ikuistaa tapahtunutta muinaisegyptiläiseltä ajalta peräisin olevalla kännykälläni.

 

On tosi mahtavaa, että tänä kesänä Turussa on mahdollisuus nähdä sekä Frameless että Banksy -näyttely. Tuon Banksyn haluaisin tässä blogissa vielä erikseen käsitellä jossakin vaiheessa. Suosittelen myös sitä, en tosin pienten lasten kanssa. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa paremmin hahmottaa maailmaa ja sen tapahtumia, Banksyn näyttely sopii hyvin.

  

  

Klimt ja mun koivet

 

Lainaus Logomon sivuilta: 

 

Frameless-näyttelyn kuratoinnista ja taiteellisesta sisällöstä vastaa taidehistorioitsija ja kuraattori Rosie O’Connor. 

 

Digitaalisen ja visuaalisen toteutuksen takana on laajempi luova ja tekninen tiimi. 

 

Näyttelyn keskeiset tekijät ja toteuttajat:  

 

Ryan Atwood toimii näyttelyn luovana johtajana (Creative Director) vastaten visuaalisesta ilmeestä, animoinnista ja tilasuunnittelusta. 

 

Cinesite on palkittu digitaalinen studio (tunnettu mm. Harry Potter ja Marvel-elokuvista), joka toimii näyttelyn virallisena tuotantokumppanina ja herättää klassikkomaalaukset eloon digitaalisesti. 

 

Creative Technology (CT) on kansainvälinen elämysteknologiayritys, joka vastaa näyttelyn monimutkaisesta teknisestä toteutuksesta, kuten 360-asteen 4K-projisoinneista ja äänimaailmasta sekä Lontoossa että Turun Logomossa.

  

 

 Kuvamateriaali: Tiina

Sairaslomaa on

Olen diagnoosista saakka ajatellut - ja maininnutkin sen - että käyn töissä ja siinä sivussa puolihuolimattomasti vihellellen saan vähän syöpähoitoja.

Joo ei.

Otin siis sairaslomaa sen verran kuin lääkäri suositteli eli vuoden loppuun.  

 

Kukka

Kävin 1.7. TYKSissä saamassa ensimmäisen annoksen Doketakselia. Siinä tylsimmältä tuntuu, kun kanyyli laitetaan. Esilääkitys ja hoidon jälkeinen lääkitys tulevat siihen lisänä. Samoin valkosolupiikki. 

Varsinainen hulina alkaa sitten, kun kortisonilääkkeen ottaminen loppuu. Menee viikko, kun ei voi oikein muuta tehdä kuin vaeltaa, maata, valittaa ja ehkä kiroillakin itsekseen. Muun lääkityksen lisänä on maksimimäärä Buranaa ja Panadolia, pahoinvointilääkkeet jne. Toiveena on että saa nukuttua. Silloin ei tunnu kurjalta.

Mutta sitten, pikkuhiljaa, tulee eteen päivä, kun tuntuukin melkein normaalilta. Tosin makuaisti on aivan häiriintynyt eikä juuri muu kuin vesi- ja hunajameloni maistu hyvältä. Kerään tässä kokemuksia jatkoa varten, löytyiskö jotain muutakin, mikä ei maistuisi eltaantuneelta kalanmaksaöljyltä tai pullataikinalimpparilta kuten cocis.

 

Sytostaattii, lähihoitaja ja tukka päässä.

Halusin tai en, otan nyt niin kuin aina ennenkin eteen tulevat tapahtumat kokemuksina. Niissä on henkilökohtainen fyysinen ja psyykkinen puoli, mutta myös osa minusta tarkkailee, mitä milloinkin tapahtuu. Miten, missä, miksi.

Juttelin eilen työkaveri-ystäväni Eijan kanssa siitä, että ihan kaikki eivät välttämättä osaa kohdata sairastunutta. Muistan itsekin parikymppisenä menneeni aivan kauhusta lukkoon, kun sain kuulla että eräs kavereistani oli sairastunut syöpään. Oma näkemykseni on, että ei se ihminen siitä muuksi muutu. Sairastaminen on raskasta ja vain toinen syöpäpotilas voi aavistella, miltä juuri sen sairastaminen tuntuu. Arki jatkuu silti, asioita tapahtuu, vitsit naurattavat, huonosti hoidettu poliittinen päätäntävallan käyttö ketuttaa niin h-lvetisti, tulee seurattua sarjoja, pestyä pyykkiä, maksettua laskuja ja sen semmosta. Onhan selvää, että jos mikä tahansa sairaus vie oikein huonoon kuntoon, ihmisen koko keskittymiskyky kohdistyy hengissä pysymiseen tai hoidoista selviämiseen. Mutta esim. kaltaiseni sairastelijan, jolle on kuitenkin annettu hyvä ennuste, voi kohdata niin kuin aina ennenkin. Jossei tykkää, voi siirtyä tien toiselle puolelle, muussa tapauksessa saa tulla juttelemaan.

Tällä hetkellä jännittää, miten käy hiusten kanssa. Sytostaattihoidot yleensä vievät hiukset päästä kahdessa viikossa. Nyt on 13.7. ja tukka on yhä päässä. Vanha luokkakaverini, Eija hänkin, kertoi että häneltä tukka ei lähtenyt. Elättelen toiveita, että ehkäpä jospa kuitenkin mahdollisesti... 

 

Seuraava hoito on 22.7. 

 

 

Tablettiorientoinut loppuvuosi

Tänään olin ensimmäistä kertaa sytostaattihoidossa TYKSin T-sairaalassa. Kerros B1 tulee tutuksi, kun käyn siellä vastaanotolla, verikokeissa ja hoidoissa säännöllisesti. Lääkettä saan suoraan suoneen, tabletteina ja saan myös itse pistää vatsanahkaan piikillä.  

 

Akuuttikäynti tulehduksen vuoksi.

Tämä matka alkoi 23.4.2026, kun menin joukkoseulontaan. Viikon sisällä sain puhelun. Minut kutsuttiin uuteen mammografiaan ja ultraan. Kaikenlaista tutkittiin ja hoidettiin, kunnes toukokuun lopussa tehtiin rinnan osapoisto. 

Asiaan perehtyneille lainaus lausunnosta: ..vasemman rinnan resektio ja kainalon vartijaimusolmukebiopsia. Todettiin 44 mm kokoinen duktaalinen gradus II karsinooma T2N1a(1/1), metastaasin koko 4.4 mm ja metastaasi ei levinnyt imusolmuketta ympäröivään rasvaan. Vähän tökkii tuo imusolmuketta ympäröivä rasva... ei voi olla rasvaa! Minussa! No way!

Leikkauksessa sitten poistettiin noin nelisenttinen kasvain, joka oli lähettänyt etäpesäkkeen kainalon imusolmukkeeseen. Onneksi tutkittiin myös gammakuvauksella, sillä eri kasvaimet näkyvät hieman eri tavalla eri laitteilla tarkasteltaessa.

 

Aarteita museokaupoista.

Väliin mahtui muutama mökkiviikonloppu. Ja totta, hain tänään uuden passini, että voin vihdoinkin mennä S-pankkiin ja saan avattua lukittuneen tilini ja pääsen käsiksi valtavaan omaisuuteeni!! Vähän niin kuin Tankki täyteen -ohjelman Emilia Vilén, kun huoltoaseman viikon kassa varastettiin. Voitte kuvitella minkälaisista summista on kysymys!

 

 

Kuvassa on osa hoitopaivän lääkkeistä. Hoitoa edeltävänä iltana aloitetaan esilääkityksellä, samoin hoitopäivän aamuna otetaan lääkkeet ja siitä sitten jatketaan vielä kolme päivää. Tukka alkaa kuulemma lähteä kahden viikon sisällä. Se on varmasti mielenkiintoinen kokemus. 

 

Richard Bach Illuusio

 

Olin 17-vuotias, kun luin Richard Bachin Illuusion. Sen kursivoidut mietteet ovat kulkeneet mukanani siitä lähtien. Yksi toisensa jälkeen ne ovat osoittautuneet tosiksi ja niihin on tullut mukaan uusia näkökulmia ajan myötä.

 

Lomalla on aikaa

 ... no ei kyllä ole!!!

Kaikenlaista tapahtuu, oli loma tai ei, mutta juuri lomalla onkin se vaikeus, että ei tule istuttua koneen ääressä. Tai siis joo, ei se ole vaikeus, sehän on vaan hyvä, mutta blogin pitämisen kannalta se on haitta.

Kävin Heidin kanssa Banksy-näyttelyssä, juhannuskin oli ja meni, mökkiä on rempattu lisää ja vaikka mitä. Pikkupojat kasvavat ja keksivät koko ajan uusia metkuja. Huomenna TYKSissä lääkäri kertoo, miten säde-, sytostaatti- ja hormonihoidot aikatauluttuvat. 

 

 

 

Tämän pikaviestin sisältö on kuitenkin kuvataideuutinen. Osallistuin TERAVARNAN abstrakti-aiheiseen kilpailuun ja sain kunniamaininnan Kaari Hilkka Könösen SUMA-kursssilla tehdyistä töistä. 

 

Composition Number 3, Sometimes I Remember, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

 

Composition Number 2, Trapped in Silver, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

Composition Number 4, Ukraine, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025