Magnolia olohuoneessa

 

Joo, ei virtahepo vaan Japanin magnolia. 

 

Taas nimittäin testattiin Aygon logistinen potentiaali. Sain kuljetettua koko mökkipuutarhan kotiin, vaikka tuuli meinasi napata niin noutajan kuin puutarhankin. Tästä ne haasteet vasta alkavat: - saa nähdä, elpyykö meikäläisen 30 vuotta uinunut viherpeukalo...

 

 

Tuo keppi tuossa kirjahyllyn esdessä on se magnolia.

Olen vannoutunut nettiostaja. Ei tarvitse poistua kotoa kuin lähimpään noutopisteeseen tai lähimpään palvelupisteeseen. En halua tästä mitään psykoterapeuttista analyysia, toimin näin koska se on mahdollista ja sopii minulle.

 

Olen varmaan useammankin kerran kertonut, että Mikkelissä omakotitalon pihassa oli puutarha, jota innolla hoidin. Tämä tapahtui 90-luvun puolessavälissä. Sitten on tuo rivitalon laaja tsehovilaisviidakko, jonka olemassaolosta saan kiittää Aria ja Maaritia. 

 

Nämä pahvilaatikon sisukset menevät mökille. Mökkitontti on pääsääntöisesti kunttaa ja kalliota, ja se on juuri sitä mitä haluttiin. Meillä on yksi kohta sisäpihalle tulevan terassin liepeillä, johon ollaan ajateltu istuttaa n. 1m x 2m kokoinen kukkapenkki. Kalliossa on syvänne, jossa on ehkä muinaismerien aikaan ollut pieni lampi tai lätäkkö. Nyt silppuan siihen maahan pudonneita oksia ja risuja. Ari hankki tätä varten Torista oksasilppurin, joten olen nyt virallinen KIOV (kesän irto-oksa-vastaava). Sitten siihen tuodaan hyvää multaa, vähän varmaan kompostikamaakin ja sen jälkeen istutetaan ainakin tuo ruusu ja ehkä jotain muuta (ehkä nuo toimituskulut???). Unikot, laventeli ja magnolia istutetaan omille tahoilleen. Olen myös kerännyt viime kesänä alunperin Askaisista tuotuja akileijan siemeniä. 

 

Voi olla, ettei tuo härdelli tule menestymään. Ei voi tietää. Mutta kokeillaan nyt kuitenkin.  

 

 

 

 

 

Keittiö

Nyt on jännää! 

Puolentoista vuoden kokemuksella päädyimme tilaamaan uudet yläkaapit mökkikeittiöön. Koska tilaa on niukasti, totesimme alkuperäisen idean toimimattomaksi. Aikansa palvelleet vanhat yläkaapit päätyvät Toriin myytäviksi. Uudet kaapit ovat valmiit ja nyt tehdään esityöt ennen niiden asentamista.

 

Irtaimisto levällään.

Mökillä on tällä hetkellä ns. suljettujen ovien päivät, eli kyläilijöitä ei oteta vastaan. Astiat, huonekalut ja alakaapistot ovat kaikki pois paikoiltaan. Ari on tehnyt alustavaa työtä, että saadaan viikonloppuna vedettyä putket ja sen jälkeen kiinnitetään alakaapit, yläkaapit, liesitaso ja uuni.

 

Lämminvesisäiliö asennettuna.

Voi olla, että ensi kesänä voidaan leipoa oman tontin mustikoista tehtyä piirakkaa, joka on paistettu mökin uunissa! 

 

Jei!

 

Vielä ehtii

 

Tunteita ja tunnelmia auki vielä tänään ja huomenna!

 

 

 

Kevätjuhla Apteekissa

 Aika osaa aina yllättää. Tuntuu kuin espanjanopiskelu olisi alkanut ihan äsken; silti viime tiistaina oli lukuvuoden viimeinen tunti. Me opiskeltiin Amalian johdolla reippaasti viimeiseen minuuttiin asti. Sitten yllätettiin meidän ihana opettaja pienellä lahjalla. Enemmän hän taisi yllättyä siitä, että pyysimme hänet kanssamme päättäjäisiin Apteekkiin.

 

Pionit olohuoneen pöydällä eilen.

 Opiskeluryhmän tiivistyminen tapahtui pikkuhiljaa lukuvuoden aikana. Yhteinen lasillinen Apteekissa taisi hioa ryhmän entistä tiivimmin yhteen. Jo ennen sitä oli selvää, että kaikki, jotka voivat, haluavat jatkaa myös ensi syksynä. Joillekin tulee sellaisia muutoksia vuoden mittaan, että tässä ryhmässä jatkaminen ei onnistu, mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että kaikki kynnelle kykenevät jatkavat.

 

Pionit K-marketista 10.4.

 

Amalia on nuori opettaja, mutta hyvin osaava ja täsmällinen. Häntä ehkä aluksi jännitti meidän seniorien läsnäolo, mutta todennäköisesti hän viimeistään Apteekissa huomasi, että vaikka ulkokuori rypistyy, sisäpuoli on paljon nuorempi. Ryhmän ikäjakauma on tosi suuri, nuorin on 20-vuotias ja vanhin täyttää syksyllä 70v. Sillä on oma positiivinen vaikutuksensa ryhmädynämiikkaan; ihmisten erilaiset kokemukset ja osaaminen rikastuttavat oppimisprosessia.

 

Valtava värimuutos viikon aikana.

Opiskelu on oikeasti tosi mielekästä puuhaa. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että haastoin itseni, raastoin takapuoleni sohvasta ja jaksoin opiskella koko talven. Niin paljon tuli opittua uutta, että on ihan pakko jatkaa.

 

* * * * * 

 

Kuvien pionit ostin Moision K-Marketista viime viikolla. Niitten voimakas syklaaminväri muuttui upeiksi shampanjan sävyiksi. Tänä aamuna terälehdet alkoivat putoilla, joten nostin maljakon vielä ulos. Kukissa on paljon siitepölyä - ehkä niistä on vielä iloa kevään alkuhuumassa suhaaville pörriäisille.

 

 

 

Vernissage

 

  

Työkaverit tulivat ihanan ruusun kanssa juhlistamaan avajaisia.

Tiistaina oli avajaiset. Olimme Arin kanssa paikalla tunnin ajan ja lähtiessämme tupa oli lähes täynnä. 

Mielestäni ripustus oli onnistunut ja näyttelytila jaettu hyvin tasapuolisesti kaikkien kesken. Ryhmänäyttelyissä on mielenkiintoinen piirre, sillä mukana on useamman tekijän teoksia ja niiden keskinäinen vuorovaikutus antaa oman lisämausteensa kokonaisuuteen.

Teosten tunteet ja tunnelmat vaihtelivat laidasta laitaan. Oli lempeää kesätuulta pitsiverhoissa ja kahvihetki puun alla. Oli lähes Schjerbeck-tyylisiä kasvokuvia sekä raivoa. Oli pikkutarkkuutta ja suuria linjoja. Oli kollaaseja, akryyliä, öljyvärejä, kakkupapereita, pleksiä, kangasta, vaneria.

 

Kovin moni kertoi, että tekemisen suuri innoittaja on luonto. Näin se näyttää olevan itsellänikin. Ja miksei olisi, mehän ollaan osa luontoa. 

Galleria Kookos sijaitsee Tennispalatsia vastapäätä, joten sinne löytää helposti. Käykää katsomassa!