Que tengan un buen día!

Enää kaksi oppituntia tänä syksynä. Sitten osaan sujuvasti espanjaa.

- ahhahhahhahahahhahahahahahhahhahhahahahhahhahhaaaaa!! 

Nythän on niin, että joudun oikein pänttäämään epäsäännöllisiä verbejä, lukusanoja, säännöllisiä verbejä, sanastoa ja mitä sitä nyt kaikkea kieleen kuuluukaan! Kyllä tässä joutuu oikeasti vaivaamaan päätään. Niin kauan kuin on kirja edessä, kaikki sujuu välttävästi, mutta ilman kirjaa osaan tilata lasin viiniä ja juustosämpylän, siinä se sitten onkin.  

 

 Ja kun on verbi olla eli SER ja olla, voida eli ESTAR ja olla, omistaa eli TENER niin mikä kuuluu minkäkin jutun kanssa ja sen kyllä muistan, että omat ikävuodet omistetaan niin kuin ranskankielessäkin, mutta muuta en sitten juuri muistakaan. Ja vee onkin bee ja vaikka tiedän, että on tämä ñ niin silti kirjoitan nj ja mistä löytyy ylösalaisin oleva ? ja !, kysyn vaan?!? Escucha me, soy tonta!!!

 

Aika hyvin on kuitenkin porukka pysynyt koossa. Meitä oli aloitettaessa yli 20 ja vieläkin lähes. Eilisellä tunnilla kävi ilmi, että moni on jo ilmoittautunut kevään jatkokurssille. Pakkohan tämä sekamelska päässä on saada jonkilaiseen kuosiin, joten jatkan tammikuussa itsekin. 

 

 

 

 

 

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää hauskuutta. Ihmisen elämään mahtuu erilaisia menetyksiä. Välillä tulee vastaan murheita, jotka ovat isoja ja vaativat aikaa, jotta niistä selviää. Perheyhteisö on elävä organismi, se muuttuu koko ajan. Siihen liittyy menneisyyttä ja tulevaisuutta, niiden kaikuja ja heijastuksia. Jotkut viipyvät pitkään, jotkut vain hetken. Jotkut ovat läsnä vain ajatuksen tasolla, mutta silti todellisia niille, joita ajatus koskee.

 

Ystäväni sanoi, että meillä on toimiva perheyhteisö. Jäin miettimään asiaa. Olen itse nähnyt vain kaaoksen, joka koostuu menneistä kamppailuista, todella suurista vaikeuksista, epävarmuudesta ja pelosta. Mutta ystäväni on oikeassa. Meillä on laaja ja ihana uusioperhe, jonka ydin koostuu ystävällisyydestä, myötäelämisesta ja rakkaudesta. Hyvästä tahdosta ja valmiudesta keskustella ja auttaa. Se on perusta, jota parempaa ei voi olla.
 

 

Muistoksi hänelle, joka ei saapunutkaan.

 

Puuta ja metallia

Helmipajani sijaitsee nykyään meidän keittiön pöydällä. Olen siis kesästä asti terrorisoinut ruokailijoita. Oikeasti Arska ja minä syödään sohvalla ja katsotaan telkkaria. Huono tapa, mutta mepäs ollaan jo niin isoja että me voidaan tehdä niin.

 

Puuta ja metallia

Nyt, kun tilatut jääkiekkofanin rannekorut on tehty ja viimeistelty ja toimitettu Helsinkiin, voin ottaa kaapista mekon tai puseron ja suunnitella sopivan korun. Tämä on silkkaa ajanvietettä ja päännollausta. En tule kyllä ikinä tarvitsemaan kaikkia näitä koruja. Tuli juuri mieleen, että näitähän voisi kääriä joululahjapaketteihin ja laittaa erilaisiin joulukeräyksiin. Voisihan niistä olla iloa jollekulle?

 

 

 

Helsingissä taas

Aamulla puoli seitsemän juna vei Helsinkiin. Agendalla oli valokuvaus uusittuja yrityssivuja varten. Valokuvaajan lisäksi paikalla oli myös stailaaja, joka välineillään hioi terävimmät särmät kasvoista ja hiuksista. Nyt me kaikki odottelemme jännityksellä, miltä kuvat näyttävät.

 

Asematunnelmia

Muu osa päivää oli työtä ja sosiaalista kanssakäymistä. Kävimme lounaalla Gresassa. Tämä oli minulle toinen kerta. Ruoka oli, jos mahdollista, vielä parempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Pilvenkevyttä ihanaa perunamuusia, puolukoita ja pitkään kypsytettyä lihaa kastikkeessa. Nämä ja muut seisovan pöydän antimet olivat niin mahtavia yhdessä, että sanoin lähtiessäni perustavani näille uskonnon. 

 

Selfie: Tiinalla on meikkiä.

 

Eilen sain myös soiton työterveydestä. Kävin viime torstaina silmälääkärillä ja siellä epäilykseni osoittautuivat paikkaansa pitäviksi. Oikeassa silmässä oleva kaihi oli heikentänyt näkökykyä sen verran, että se selitti, miksi näyttötyö (jota työni 99-prosenttisesti on) oli muuttunut niin työlääksi. Maanantaina sain maksusitoumuksen hoitoa varten ja eilen sovittiin käynti ensi viikon maanantaiaamuksi. Tapaan leikkaavan lääkärin ja sitten sovitaan varsinainen leikkausaika. Toimenpide tehdään todennäköisesti vielä kuluvan kuun aikana.

On selvää, että aika kovasti kyllä jännittää. Ihmisen kaikki aistit ovat tärkeitä, mutta umpivisuaalisena ihmisenä ajatus siitä että en näkisi, on todella pelottava. Mutta kuulin myös, että tämä lienee maailman yleisin leikkaus, joten täytyy lakata ajattelemasta asiaa. Olis nimittäin TODELLA mahtavaa, jos näkökyky paranisi.

 

 

 

Hallowiinin viettoo

 Viimeviikonloppuna Järvenpäässä hiippaili myöhästyneitä Halloween-kammotuksia. Sairaudet ja terveydelliset ongelmat johtivat siihen, että viikkoa aiemmaksi suunniteltu tapaaminen järjestyi vasta nyt. Onneksi Halloween on mielentila, joka voi esiintyä koska vaan.

 

Tiina peruukissa, joka oli kuuma ja kamala.

Pukeuduttiinkin vähän, mutta tuommoinen peruukki on niin kuuma, että havaitsin olevani riittävän kauhea ihan omissa hiuksissanikin. Meikkiä ei tässä iässä tarvitse juuri lainkaan. Yhdellä kulmakynällä sain muokattua itseni sopivan pelottavaksi.

 

Raisa Cittarissa.

Lauantaina kävimme Järvenpään kuuluisassa Cittarissa, josta ostimme appelsiini-marmeladia, sushia ja Lillille valopannan. Koko muun ajan söimme. Ihan koko ajan ja paljon. Ja kaikki oli järkyttävän hyvää. 

 

Teemaviini sekä hedelmiä ja leikkeleitä.

 

Suunnittelimme myös taloon remontin, ihan pyytämättä ja yllättäen, josta asukkaat onneksi innostuivat. Seuraavat Halloween-pileet on sovittu, samoin kesätapaamiset. 

 

Halloween-koristeluun oli satsattu talossa ja sen ulkopuolella.

Lilli - Teiwick Wanda Wanston - 13 vuotta

Lilli syntyi 1.11.2012 Kuopiossa Teiwick-kasvattaja Raija Teirin hoivissa. Matkustimme ensin lasten kanssa katsomaan pikkuista pentua ja sitten vuodenvaihteessa haimme Lillin kotiin Lietoon. Vaikka Lilli syntyi Kuopiossa, hän ja hänen veljensä Mauno sekä isänsä asuvat kaikki Turun seudulla.

 

Lumitutkimuksia Liedossa.

Norwichinterrieri on yksi pienikokoisimmista terriereistä. Lilli on kuuden kilon paketti täyttä rautaa. Rottakoirarotu on luotu ottamaan pikkujyrsijät hengiltä pelkästään ravistelemalla. Onneksi Lilli ei kuitenkaan ole joutunut tositoimiin siinä suhteessa.

 

Rembrant-tyylistä meditaatiota.

Lilli on aina ollut leikkivä koira; kaikki koirat eivät välttämättä piittaa leikkimisestä. Tämmöinen oli mm. ensimmäin norwichimme Cora (Porrigito Pipo, 2002 - 2012). Lilli etsii, kalvaa, järsii ja hakee leluja, jos vaan joku niitä heittää. Hän on myös hyvin taitava lepäämään. 

 

Gretalassa on lääniä juoksennella.

Kun tämän itseään suuremman minijättiläisen näkee ulkona, missä mittasuhteet ovat hieman toiset kuin kotona, yllättyy joka kerta tajutessaan, minkälainen pikkukirppu hän oikeasti on. Sisätiloissa hän on kaikkialla läsnäoleva, hän osallistuu kaikkeen, pyörii jaloissa ja kun ikää on tullut lisää, myös vaatii äänekkäästi huomiota. Jos hänestä haluaa ottaa kuvan, hän kääntää selkänsä, mutta jos haluaa ottaa kuvan mistä tahansa muusta asiasta tai tilanteesta, hän saapuu paikalle varmasti.

 

Unikekona Askaisissa.

 

Lilli on itsetietoinen, ihana sydäntenmurskaaja, lempeä ja äärettömän kiltti. Olemme kasvattaneet hänet kiittämällä aina kun hän (sitten vihdoinkin) on toiminut oikein. Nameja ei ole koulutuksessa käytetty. 

Juhlimme Lillin 13-vuotispäivää lauantaina perheen kesken. Päivänsankari on hyvässä kunnossa, tosin kuulo ja näkö ovat selkeästi hieman heikentyneet. Varsinkin kuulo on entistäkin selektiivisempi. Toivomme hartaasti, että Lilli kuuluu laumaamme vielä pitkään ja että saamme toimia hänen auliina henkilökuntanaan.

 

 Paljon onnea meidän ikioma ihana Lilli!

 

ClassyCatStudio, Kuvapankin vektoritunnus: 18727429

 

 

 PS. Onnittelut myös Mauno-veljelle!