Frameless - Logomo, Turku 8.6.–30.8.2026

Välillä jotain muutakin kuin terveydentilan ruotimista. 

Viime viikolla vietimme tyttäreni kanssa laatuaikaa ja menimme Logomoon katsomaan Frameless-näyttelyä. Näyttelyyn ostetaan lippu, jolla saa tunnin aikaa intensiiviseen taidekokemukseen. Netistä löytyy erilaisia lippuvaihtoehtoja, kannattaa käydä katsomassa ennen kuin menee paikan päälle.

  

Vincent van Gogh

Näyttelyyn kuuluu kaksi erillistä tilaa. Ensimmäisessä tilassa kokemus on interaktiivinen. Tummassa huoneessa lattia peittyy väritäpliin, kuin siveltimellä tehtyihin maaliläiskiin. Värit alkavat nousta seinille, kun ihmiset kulkevat lattialla. Maaliläikät etsivät paikkojaan ja muodostavat lopulta jonkin tunnetun teoksen, pysyvät hetken paikallaan ja leijuvat sitten takaisin lattialle.

 

Monet, Seurat, Rousseau...

Oppaan mukaan näyttelyvieraitten on nähty konttaavan, tanssivan balettia ja tangoa tilassa. Lapset tietysti juoksevat ja seuraavat, mitä tapahtuu, kun tömistelee väreissä, jotka ovat kuin syksyn lehdet kasoissa lattialla.

 

Van Gogh, Canaletto

Seuraava, isompi huone, täyttyy taiteella alkaen Pompeijin seinämaalauksista jatkuen siitä monimuotoisesti nykyaikaan saakka. 

 

HUOM! - Vaikka suosittelen tätä myös lapsille, varoitan, että Munchin Huuto animoituna pelottaa vähän aikuistakin, samoin pari muuta teosta saattaa vaikuttaa varsinkin alle kouluikäisiin. Riippuu lapsesta sekä siitä, kuinka hyvin vanhemmat osaavat nämä asiat käsitellä. Omat 3+ ja 1,5 -vuotiaat tyttärenpoikani olivat nähneet näyttelyn perheen kanssa jo ennen minua ja selvisivät siitä hyvin.

 

Dali, Friedrich

Tämä toisen huoneen installaatio kestää muistaakseni 43 minuuttia. Se on häkellyttävä kokemus, jossa mm. Harry Potter ja Marvel-elokuvista tunnettu Cinesite studio herättää taidehistorian teokset eloon. On vaikea sanoa, mikä huoneen osio on vaikuttavin. Haluaisin mennä katsomaan nimenomaan tämän uudelleen ilman säälittäviä yrityksiä ikuistaa tapahtunutta muinaisegyptiläiseltä ajalta peräisin olevalla kännykälläni.

 

On tosi mahtavaa, että tänä kesänä Turussa on mahdollisuus nähdä sekä Frameless että Banksy -näyttely. Tuon Banksyn haluaisin tässä blogissa vielä erikseen käsitellä jossakin vaiheessa. Suosittelen myös sitä, en tosin pienten lasten kanssa. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa paremmin hahmottaa maailmaa ja sen tapahtumia, Banksyn näyttely sopii hyvin.

  

  

Klimt ja mun koivet

 

Lainaus Logomon sivuilta: 

 

Frameless-näyttelyn kuratoinnista ja taiteellisesta sisällöstä vastaa taidehistorioitsija ja kuraattori Rosie O’Connor. 

 

Digitaalisen ja visuaalisen toteutuksen takana on laajempi luova ja tekninen tiimi. 

 

Näyttelyn keskeiset tekijät ja toteuttajat:  

 

Ryan Atwood toimii näyttelyn luovana johtajana (Creative Director) vastaten visuaalisesta ilmeestä, animoinnista ja tilasuunnittelusta. 

 

Cinesite on palkittu digitaalinen studio (tunnettu mm. Harry Potter ja Marvel-elokuvista), joka toimii näyttelyn virallisena tuotantokumppanina ja herättää klassikkomaalaukset eloon digitaalisesti. 

 

Creative Technology (CT) on kansainvälinen elämysteknologiayritys, joka vastaa näyttelyn monimutkaisesta teknisestä toteutuksesta, kuten 360-asteen 4K-projisoinneista ja äänimaailmasta sekä Lontoossa että Turun Logomossa.

  

 

 Kuvamateriaali: Tiina

Sairaslomaa on

Olen diagnoosista saakka ajatellut - ja maininnutkin sen - että käyn töissä ja siinä sivussa puolihuolimattomasti vihellellen saan vähän syöpähoitoja.

Joo ei.

Otin siis sairaslomaa sen verran kuin lääkäri suositteli eli vuoden loppuun.  

 

Kukka

Kävin 1.7. TYKSissä saamassa ensimmäisen annoksen Doketakselia. Siinä tylsimmältä tuntuu, kun kanyyli laitetaan. Esilääkitys ja hoidon jälkeinen lääkitys tulevat siihen lisänä. Samoin valkosolupiikki. 

Varsinainen hulina alkaa sitten, kun kortisonilääkkeen ottaminen loppuu. Menee viikko, kun ei voi oikein muuta tehdä kuin vaeltaa, maata, valittaa ja ehkä kiroillakin itsekseen. Muun lääkityksen lisänä on maksimimäärä Buranaa ja Panadolia, pahoinvointilääkkeet jne. Toiveena on että saa nukuttua. Silloin ei tunnu kurjalta.

Mutta sitten, pikkuhiljaa, tulee eteen päivä, kun tuntuukin melkein normaalilta. Tosin makuaisti on aivan häiriintynyt eikä juuri muu kuin vesi- ja hunajameloni maistu hyvältä. Kerään tässä kokemuksia jatkoa varten, löytyiskö jotain muutakin, mikä ei maistuisi eltaantuneelta kalanmaksaöljyltä tai pullataikinalimpparilta kuten cocis.

 

Sytostaattii, lähihoitaja ja tukka päässä.

Halusin tai en, otan nyt niin kuin aina ennenkin eteen tulevat tapahtumat kokemuksina. Niissä on henkilökohtainen fyysinen ja psyykkinen puoli, mutta myös osa minusta tarkkailee, mitä milloinkin tapahtuu. Miten, missä, miksi.

Juttelin eilen työkaveri-ystäväni Eijan kanssa siitä, että ihan kaikki eivät välttämättä osaa kohdata sairastunutta. Muistan itsekin parikymppisenä menneeni aivan kauhusta lukkoon, kun sain kuulla että eräs kavereistani oli sairastunut syöpään. Oma näkemykseni on, että ei se ihminen siitä muuksi muutu. Sairastaminen on raskasta ja vain toinen syöpäpotilas voi aavistella, miltä juuri sen sairastaminen tuntuu. Arki jatkuu silti, asioita tapahtuu, vitsit naurattavat, huonosti hoidettu poliittinen päätäntävallan käyttö ketuttaa niin h-lvetisti, tulee seurattua sarjoja, pestyä pyykkiä, maksettua laskuja ja sen semmosta. Onhan selvää, että jos mikä tahansa sairaus vie oikein huonoon kuntoon, ihmisen koko keskittymiskyky kohdistyy hengissä pysymiseen tai hoidoista selviämiseen. Mutta esim. kaltaiseni sairastelijan, jolle on kuitenkin annettu hyvä ennuste, voi kohdata niin kuin aina ennenkin. Jossei tykkää, voi siirtyä tien toiselle puolelle, muussa tapauksessa saa tulla juttelemaan.

Tällä hetkellä jännittää, miten käy hiusten kanssa. Sytostaattihoidot yleensä vievät hiukset päästä kahdessa viikossa. Nyt on 13.7. ja tukka on yhä päässä. Vanha luokkakaverini, Eija hänkin, kertoi että häneltä tukka ei lähtenyt. Elättelen toiveita, että ehkäpä jospa kuitenkin mahdollisesti... 

 

Seuraava hoito on 22.7. 

 

 

Tablettiorientoinut loppuvuosi

Tänään olin ensimmäistä kertaa sytostaattihoidossa TYKSin T-sairaalassa. Kerros B1 tulee tutuksi, kun käyn siellä vastaanotolla, verikokeissa ja hoidoissa säännöllisesti. Lääkettä saan suoraan suoneen, tabletteina ja saan myös itse pistää vatsanahkaan piikillä.  

 

Akuuttikäynti tulehduksen vuoksi.

Tämä matka alkoi 23.4.2026, kun menin joukkoseulontaan. Viikon sisällä sain puhelun. Minut kutsuttiin uuteen mammografiaan ja ultraan. Kaikenlaista tutkittiin ja hoidettiin, kunnes toukokuun lopussa tehtiin rinnan osapoisto. 

Asiaan perehtyneille lainaus lausunnosta: ..vasemman rinnan resektio ja kainalon vartijaimusolmukebiopsia. Todettiin 44 mm kokoinen duktaalinen gradus II karsinooma T2N1a(1/1), metastaasin koko 4.4 mm ja metastaasi ei levinnyt imusolmuketta ympäröivään rasvaan. Vähän tökkii tuo imusolmuketta ympäröivä rasva... ei voi olla rasvaa! Minussa! No way!

Leikkauksessa sitten poistettiin noin nelisenttinen kasvain, joka oli lähettänyt etäpesäkkeen kainalon imusolmukkeeseen. Onneksi tutkittiin myös gammakuvauksella, sillä eri kasvaimet näkyvät hieman eri tavalla eri laitteilla tarkasteltaessa.

 

Aarteita museokaupoista.

Väliin mahtui muutama mökkiviikonloppu. Ja totta, hain tänään uuden passini, että voin vihdoinkin mennä S-pankkiin ja saan avattua lukittuneen tilini ja pääsen käsiksi valtavaan omaisuuteeni!! Vähän niin kuin Tankki täyteen -ohjelman Emilia Vilén, kun huoltoaseman viikon kassa varastettiin. Voitte kuvitella minkälaisista summista on kysymys!

 

 

Kuvassa on osa hoitopaivän lääkkeistä. Hoitoa edeltävänä iltana aloitetaan esilääkityksellä, samoin hoitopäivän aamuna otetaan lääkkeet ja siitä sitten jatketaan vielä kolme päivää. Tukka alkaa kuulemma lähteä kahden viikon sisällä. Se on varmasti mielenkiintoinen kokemus. 

 

Richard Bach Illuusio

 

Olin 17-vuotias, kun luin Richard Bachin Illuusion. Sen kursivoidut mietteet ovat kulkeneet mukanani siitä lähtien. Yksi toisensa jälkeen ne ovat osoittautuneet tosiksi ja niihin on tullut mukaan uusia näkökulmia ajan myötä.

 

Lomalla on aikaa

 ... no ei kyllä ole!!!

Kaikenlaista tapahtuu, oli loma tai ei, mutta juuri lomalla onkin se vaikeus, että ei tule istuttua koneen ääressä. Tai siis joo, ei se ole vaikeus, sehän on vaan hyvä, mutta blogin pitämisen kannalta se on haitta.

Kävin Heidin kanssa Banksy-näyttelyssä, juhannuskin oli ja meni, mökkiä on rempattu lisää ja vaikka mitä. Pikkupojat kasvavat ja keksivät koko ajan uusia metkuja. Huomenna TYKSissä lääkäri kertoo, miten säde-, sytostaatti- ja hormonihoidot aikatauluttuvat. 

 

 

 

Tämän pikaviestin sisältö on kuitenkin kuvataideuutinen. Osallistuin TERAVARNAN abstrakti-aiheiseen kilpailuun ja sain kunniamaininnan Kaari Hilkka Könösen SUMA-kursssilla tehdyistä töistä. 

 

Composition Number 3, Sometimes I Remember, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

 

Composition Number 2, Trapped in Silver, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

Composition Number 4, Ukraine, 45x45cm, mixed media on plywood, 

Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 2025

Italiassa ilman passia

 Passini ehti vanhentua keväällä. Olin tietoinen päivämäärästä. Passi se vaan ajelehti eteisessä, kalenterissa muistutukset siirtyivät eteen päin, mutta ei muka tullut sopivaa hetkeä asian hoitamiseksi ajallaan. 

 

Kesäkatu oli aika kuuma, +25-astetta.

  

Tänään oli taivaan tähdet ja astrologiset merkit ilmeisen suotuisissa positioissa, koska yllätin itseni ja lähdin reippaasti liikkeelle. Auranlaakson ABC:n autopesun jälkeen ajoin Sairashuoneenkadulle passikuvaan. Sieltä suunnistin yhteen toiseen useaan otteeseen siirrettyyn kalenterimerkintään eli visiittiin Linnankadulla sijaitsevaan Italian Herkut -kauppaan. 

  

Saavuin Italiaan. Passia ei kysytty.

 Olen seurannut tätä herkkukauppaa Instagrammissa ja ihastellut kaikkea mitä siellä myydään. Olen sitruunoitten ystävä, joten otin mökkisalaatteja varten kokeiltavaksi Limoncino-balsamia. Ostin myös parmesaanijuustoa, sekin on suosikkini. Sitten sorruin kolmeen sorttiin pikkuleipiä: pistaasi, manteli ja pähkinä. Haistellaan ja maistellaan kaikkea ja mennään varmasti ostoksille uudestaan.

 

Hyllyillä oli vaikka mitä ihanaa!

 Kotona tein passihakemuksen netissä valmiiksi, maksoin passin ja varasin ajan, koska järjestelmä ilmoitti, että poliisi haluaa nähdä minut livenä. Meillä on siis treffit heinäkuun lopulla - ensimmäinen vapaa aika.

 

Herkkuja kotiin ja mökille.

 Hansassa törmäsin vielä ihanaan Merviin, entiseen työkaveriin Taideakatemian ajoilta. Viimeksi tavattiin sattumalta noin kolmisen vuotta sitten Manhattanin kirppiksellä ja päivitettiin kuulumiset siellä hyllyjen välissä. Nyt päivitys tapahtui Hansa-torilla ja se käsitteli eläkeikää, terveydentilaa, lapsenlapsia ja matkustelua. Tähän on tultu, ihan noin vaan. Mummut rules. Oli tosi kiva nähdä!