Lilli 14 vuotta tänään!

 

 Teiwick Wanda Wanston eli meidän rakas Lilli syntyi 1.11.2012 Kuopiossa. 

Hänet varasi ensin joku muu, mutta varaus peruuntui syystä tai toisesta. Soitin Teiwick-kennelin Raija Teirille ja juttelimme pitkän puhelun. Niin oli sitten taivaan karttoihin kirjoitettu, että Wanda Wanstonista tulisi meidän oma rakas Lellivauva Lilli, Thusrburgin Ruhtinatar, Lilsberg ja vaikka mikä muu sillä rakkaalla lapsella ON monta nimeä. 

Verhosekoilua. Lievää dementiaa??

 

Lilli joskus Askaisissa.

 Jo muutama vuosi ollaan eletty kuin munankuorilla: 14 vuotta on pienellekin koiralle jo kunnioitettava ikä. Silmät ovat samentuneet, kuulo on sangen valikoiva ja välillä kokonaan pois käytöstä. Vanha koira-parka ei hyppää sohvalle PAITSI jos sattuu huvittamaan, kuten viime viikollakin huomattiin. Lilli ei ole koskaan ollut kova haukkumaan, mutta norwichien tavoin asiaa on silti ja mielipiteet tulevat selvästi esiin. Nykyään hänestä lähtee entistä enemmän juuri mielipideääntä. 

Järjenvastaisesti toivomme, että meidän ei lainkaan tarvitsisi luopua hänestä, ikinä. 

 

Kultainen Pikkutassu.

 

Onnea Rakas Lilli!! 

 

Katsastus, peurakolari ja viimeinen sytostaatti

Niin sekin päivä tuli vastaan, että TYKSin syöpäosastolla valui kuudes ja viimeinen sytostaattiannos - ainakin tällä erää - meikäläisen suonia pitkin sinne, missä sitä kaivataan ja myös muualle. Tämä tapahtui 19.10.2026. 

Jippii!

Samaan ajankohtaan osui autoni katsastus. Ajankohta on vuosikausia ollut 17.10. mennessä hoidettava asia. Paitsi tietysti nyt, kun Ari joutui hoitamaan sen puolestani. Hän palasi ilmoittaen, että ei mennyt läpi (koko korin pohja ruosteessa) ja että auto olisi pitänyt katsastaa jo elokuussa, kun olin osastolla hoidossa. Ei nämligen sit menny ku Strömsössä. Seuraavana päivänä Ari ajoi peurakolarin. Auto meni lunastukseen, mutta onneksi mies on ehjä. 

Telkkarikin hajosi ja olen tutustunut sytostaattikynsiin eli kynnetkin hajoaa. 

 

Alle 17 euron peruukki Punanaamiosta! Oon aina halunnut just tämmöiset hiukset!!

Tässä on siis havaittavissa jonkinlainen kaava. Että niinku mikkää ei mee kohtuuella!!!

Tapahtui Turussa.

Eihän tämä olisi ongelma, jos voisi vaan ostella kaikkea, mutta ihan ei nyt pysty saman kuukauden aikana sijoittamaan kahteen autoon eikä juuri muuhunkaan. TV ja lakanatkin (ks. alempana) tuli hankittua ennen autokatastrofia. En voi edes juuri nyt hakea lainaa, kun elelen sairaspäivärahalla. Ei kukaan näillä tuloilla suostu rahoittamaan autoa.

 

18-vuotias Aygoni.

 Mut hei ei mittää, sanos turkulaine, näil mennää!!

 

Simmottis sitte.

 

Sytostaatti vie siis hiukset ja runtelee kynnet. Kynsien väri muuttuu ja pahimmillaan ne irtoavat. Näyttäisi tuo viimeinen vaihtoehto osuvan nyt omalle kohdalle. 

 

Tinzkun kädet, kynnenrämät ja sormukset.

Muuten on elämä melko normaalia, tai ainakin sytostaattioireet ovat tuttuja ja kynsiä lukuunottamatta aika hyvin hallinnassa. Postista pitäisi seuraavaksi tulla infoa sädehoidoista. Ensin käydään varmaan taas labrassa ja sitten tavataan lääkäri ja sitten lääkäri miettii, että paljonko säteitä tykitetään.

 

Yäk! Ja sattuu.

Ihmettelin, kun kesäkuun lääkäritapaamisella ehdotettiin puolen vuoden sairaslomaa. Enää en ihmettele. Olin silloin ihan selkeästi vielä shokissa koko jutusta. Siinä määrin, että en ollenkaan kyennyt sisäistämään kaikkea kuulemaani ja lukemaani. Tajusin esimerkiksi kunnolla vasta noin kuukausi sitten, että kasvain todellakin OLI levinnyt imusolmukkeeseen. Jos sitä ei olisi löydetty nyt, huonosti olisi käynyt.

 

Uusi telkkari. Lilli. Ja kukka.

Vinkki: Jos sairastut itse tai läheisesi sairastuu vakavasti, älä oleta, että hän kykenee ymmärtämään ja muistamaan omaa sairauttaan koskevia asioita. Niistä kannattaa puhua useampaan kertaan ja varmistella, että viestit menevät perille. Sairastumisen aiheuttama järkytys on vaimentava asia. Sairauden käsittely vie valtavasti energiaa ja se käsittely jatkuu sairauden ajan ja vielä sen jälkeenkin.

Uudet William Morris -lakanat. Mansikkavaras-kuosi.

Olen tänään taas vieraillut työpaikkani intrassa. Huomasin ensimmästä kertaa, että  ahdistuin. Niin monta muutosta on tullut toukokuun jälkeen, että aloin menettää uskoani omaan työosaamiseeni. Olen kyllä pitänyt yhteyttä esihenkilöni kanssa ja on tarkoitus, että tapaamme marraskuussa. Kaikki riippuu vielä tuosta sädehoitoaikataulusta, jota en siis vielä tiedä. 

Näillä näkymin työt jatkuvat tammikuussa 2027. Kahden kuukauden päästä olen sitten viisaampi jatkon suhteen. 

 

Näin unta että pesin hiukseni

Vielä on yksi systostaattihoito jäljellä. Tämän viikon maanantain lääkärikäynnillä arvioitiin, että sädehoitokertoja tulee olemaan 15 kpl. Hoidot annetaan peräkkäisinä arkipäivinä eli tuohon menee kolme viikkoa. Saan kuitenkin vetää vähän henkeä näitten sytojen jälkeen. 

 

Tämä kakkosmyrkky (CE) ei ole yhtä kivulias sivuvaikutuksiltaan kuin docetakseli yhdistettynä valkosolupiikkiin. Mutta tämä väsyttää todella paljon, aivot ovat täysin sumussa ja kädet tärisevät. Lisäksi docetakselin vaikutus näkyy nyt mm. kynsivaurioina. Huomasin pari päivää sitten, että ainakin osa kynsistä tulee irtoamaan. Sormenpäät ovat olleet kipeät jo pitkään. 

Vaikka elämä kaikin tavoin jatkuu kaikkialla ja kaikenlaista tapahtuu, en oikein jaksa keskittyä muuhun kuin omaan olemassaoloon. Pitää muistaa lääkkeet, lääkärikäynnit, poliklinikkakäynnit, labrakäynnit. Pitää muistaa syödä ja nukkua ja liikkua ja levätä. On vaikea hahmottaa, että osa syöpäpotilaista jaksaa käydä töissä ja hoitaa lapset ja kodin ja kaiken muun. Itse en selviäisi ilman Arin jokapäiväistä tukea enkä muiden läheisten läsnäoloa.

Yleensä jaksan nousta sängystä aamuisin, mutta tässä taannoin oli aamu, jolloin kaikki tuntui ylivoimaiselta. Ystäväni ja kohtalotoverini Ikki oli telepaattisesti lähettänyt lahjan, jonka Ari toi juuri tuona aamuna sänkyyni. 

"DON'T LET THE HARD DAYS WIN"

 

 

 

Linnunpään vahtimestari Timppa in Memoriam

 Kun äiti joutui muistisairauden takia ympärivuorokautiseen hoitoon, meidän piti ratkaista hänen koiransa eli yorkshirenterrieri Nyytin kohtalo.

 Jonkin aikaa Nyyti asusti veljeni perheessä ja toipui. Emme olleet ymmärtäneet, kuinka rankkoja äidin viimeiset ajat kotona olivat olleet myös koiralle. 

 

Äidin Nyyti 12.6.2014-9.9.2026

 Lopulta kävi niin, että teimme Mamin kultakoirien kanssa eläkejärjestelyn. Kultakoirien Mami on veljeni ja hänen vaimonsa vanha ystävä, joten järjestelyyn oli helppo päätyä. Nyyti muutti asumaan maksulliseksi vieraaksi Linnunpään kartanon alueella toimivaan uniikkiin paikkaan. Hänestä tuli osa laumaa. 

  

Lilli ja Timppa elokuussa.

 Ajan kuluessa City-Nyytistä tuli Reisitasku-Timppa. Lihakset kuntoutuivat jokapäiväisillä pitkillä maastolenkeillä. Timppa juoksenteli laajoilla tiluksilla vapaana, piehtaroi milloin missäkin ja rakasti merenrantaa. Meille kaikille tämä toi suurta iloa, sillä oli päivänselvää, että Timppa eli kultaisia vuosiaan täysillä.

 Ikää oli kuitenkin jo 12 vuotta ja fysiikka alkoi pettää. Alkuviikosta tuli odottamatta tilanne vastaan ja teimme joukolla päätöksen, että nyt on tullut se hetki, kun Nyyti-Timppa pääsee koirien taivaaseen.

 Yhdessä mietimme myös, että Timpan tuhkat ripotellaan Linnunpään alueelle.

 

 Lämpimät kiitokset Kultakoirien Mamille eli Marialle, joka piti äidin viimeisestä koirasta äärettömän hyvää huolta!

 

 

Äiti ja Nyyti

 

 

Hengissä ollaan!

Tuo kolmas kerta docetakselia 17.8. olikin aika rankka. Joudun lähes viikoksi sairaalaan kuivumisen takia. Lisäksi pari viikkoa meni voimia kerätessä.

 

Syöpäosastolla erityksissä.

Maanantaina vahtui sytostaatti ja ainakin vielä olen jaloillani. Enää kaksi sytostaattikertaa jäljellä. Kun myrkkyannokset on saatu, toivutaan 4 - 6 viikkoa ja sitten alkaa se sädehoitorumba. Kertojen määrät saan tietää luuntiheysmittauksen jälkeen lokakuussa. Tää kun aiheuttaa muun kivan lisäksi osteoporoosia.

 

Nyt on myrkky myrkyn väristä!

Espanjan toinen vuosikurssi alkoi. Sovin Amalia-opettajan kanssa, että opiskelen nyt pari kuukautta itsekseni, kertaan ja tsekkaan Moodlesta, mitä milläkin tunnilla on käsitelty. Hyppään sitten kyytiin, kun olo paranee. Puolet viime vuoden porukasta jatkaa toista vuotta; meillä on niin kiva porukka että maltan tuskin odottaa!

 

Kaljupää-Tinzku.