Aamukahvilla

Ari ja minä juodaan aina kun mahdollista aamukahvi kaikessa rauhassa yhdessä. Rauhallinen aamu on ollut minulle kouluajoista lähtien tärkeä. Nopea ja tyly herätys sekä kiireinen aamu pilaavat koko päivän. Olen sitä mieltä, että ihmisen unimaailmassa vaeltava sielu on kutsuttava lempeästi tähän karuun todellisuuteen.

Tämän aamun keskustelumme käsitteli kriisiaikaan varautumista. Kuinka paljon polttoainetta voi varata, miten ja missä sitä voi säilyttää, minkälaisia ruokia varastoida. Keskustelu lähti siitä, että Sisäministeriö on pävittänyt varautumisohjeitaan. Puhuimme siitä, missä on lähin väestönsuoja sekä siitä, että lemmikkejä ei saa ottaa väestönsuojiin mukaan. Meidän Lilli pelkää ilotulitusta, joten veikkaan, että hän pelkäisi myös ilmapommitusta. Pommitusten todennäköisyys lentokentän läheisyydessä on suuri. Jäisimme Lillin kanssa kotiin. Jos olisi aikaa, voisimme paeta mökillekin.

Realistisesti ajateltuna pommitustilanteessa oltaisiin jo sen kaltaisessa konfliktissa, että olisi aika samantekevää, minne menisi ja kuinka paljon on kotivaraa kaapeissa. Jos se pommi on osuakseen niin se osuu. Eikä se aseellinen hyökkäys kestä vain 72 tuntia. 

Varautuminen on silti järkevää ja tärkeää, koska esimerkiksi sähkökatko voi tehdä elämästä nopesti hankalaa. Haluaisin myös uskoa naapuriapuun ja auttamiseen; siihen, että pidettäisiin vähän naapureitten pärjäämistä silmällä ja kyseltäsiin, tarvitaanko apua. 

Nykypäivän dystooppiset keskustelut ovat jotakin, johon oma lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni ei millään tavalla valmistanut. Kun olin Elisan verhoomossa harjoittelijana, lähdimme juuri ennen pandemiasulkua kauppaan yhdessä ostoksille (kyllä, minä ostin myös vessapaperia!). Se oli epätodellinen reissu. Sanoinkin Elisalle, että juuri näin voisi dystooppinen elokuva alkaa.

 

Isoveli

 

Tämmöinen on maailma, joka on rakennettu meidän lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen. Olen ollut osana sen syntymisessä, mutta olenko todella halunnut tietoisesti mitään näistä tällä hetkellä  vallitsevista maailmanlaajuisista tapahtumista ja virtauksista? En myöskään tunne yhtään ihmistä, jonka mielestä asiat ovat nyt hyvin ja juuri näin niiden pitääkin olla. Kysymys kuuluu, kuka vie meitä tällaiseen suuntaan? Kenen etu on hajoittaa ja hallita? 

 

Vietin lauantain yhdessä Pikkiksen kanssa. En voi olla usein miettimättä, minkälainen sotku hänen vanhemmillaan ja hänen ikäpolvellaan on selvitettävänä.

* * * * *

 

Art Now olohuoneen pöydällä

Siinä se on, toinenkin alkusyksyn hanke. Art Now -kirja kovakantisena. Tämä on oman työn markkinointia eikä siis ilmaista. Vaikka tietokoneavusteinen kirjanpainotoiminta ei ole yhtä työlästä kuin se perinteinen, aiheutuu siitäkin kuitenkin kuluja.

 

 

 Mikäli näiden tai vastaavien kirjojen hankinta kiinnostaa, niitä saa Amazonista.

 

Näiden julkaisujen aktivoimana eräs henkilö tilasi exlibriksen. Onkin kiva taas tauon jälkeen paneutua kirjanomistajanmerkkimaailmaan.

 

 

 

Mökkiremppaa

Meillä oli isänpäivänä Arin vanhin tytär kumppaninsa kanssa visiitillä. Kävimme tietysti katsomassa meidän uutta mökkiä. Siinä remonttiarvioinnin tuiskeessa tajuttiin, että kaikki muutokset oli saatu aikaan vain muutamassa päivässä (muutama viikonloppu) eli itseasiassa tosi nopeasti.

Ensin raivattiin ainakin kaksi vuotta hoitamattomana villiintynyttä tonttimaastoa, sitten raivattiin myyjältä mökille jääneitä kamoja, tähän mennessä kuusi kaatopaikkakuormaa. Sen jälkeen Ari maalasi tuvan ja nyt ollaan päästy tuomaan omia uusia hankintoja ja jo olemassa olevia edellisen mökin kamoja sisään.

Valkoinen maali raikasti tuvan.

Arille siis iso tunnustus uurastuksesta, suurin osa raivauksesta on Arin tekemää. Lilli on tietysti suorittanut valvontaa koko ajan.

Sama nurkka ennen ja jälkeen.

Mitä tulee mökin sisustukseen, olemme puhuneet siitä yhdessä, mutta varsinainen visiointi on ollut omaa osaamisaluettani. Tori.fi on ollut suosikkilukemistoa jo pitkään ja nyt yhä kiihtyvään tahtiin. Monia hankintoja, kuten esimerkiksi ruokapöytä, tehtiin jo ennen kuin koko mökkiä oli edes hankittu.

Olen ollut ihan liekeissä, koska suurin piirtein saman tien, kun olen ajatellut, minkälaisia huonekaluja haluaisin, niitä on tullut tarjolle Toriin. Ruokapöytä on yksi esimerkki. Piirsin Arille kuvan pöydästä, ja parin päivän kuluttua sellainen oli Torissa myynnissä hintaan 50 euroa. Sama juttu tuolien ja naulakon kanssa. - Ja mitä naulakkoon tulee, se sopi sentilleen siihen, mihin se oli tarkoitettukin.

Täyspuinen ruokapöytä 50e, tuolit 4 kpl 90 e.

 

Meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia sisustaa mökkiä haluamallamme tavalla ilman kierrätystä. Olemme saaneet hankittua tarvittavat sisustuselementit muutamalla sadalla eurolla.

 

Uusia hankintoja ovat meidän omat tuolit. Koska mökillä tulee istuskeltua pöydän ääressä, kumpikin sai valita itselleen mieluisen nojatuolin Jyskistä. Petivaatteet ja patjat ovat omiamme, samoin pyyhkeet ja astiat. Olemassa olevia  huonekalujakin on tietystä vanhalta mökiltä, mutta ne ovat pääosin vierasmökissä.

 

Naulakko 30e

Mökin alkuperäisestä sisustuksesta käyttöön jäi kaksoislaveri ja siirrettävä keittiön apupöytä. Tiistaina apujoukot Seinäjoelta hakevat meille keittiön, joka sekin on Tori.fi-ostos. Ajelemme lähiaikoina tervehtimään Arin äitiä ja muita perheenjäseniä, ja haemme samalla keittiön mökille.

 

Kaksoislaveri ja Kallax 0e

Millään ei maltettaisi odottaa kevättä ja kesää, molempien sormet syyhyävät päästä tekemään lisää ja laittamaan paikkoja kuntoon. Tekemistä on edelleen tosi paljon sekä sisällä että ulkona. Toisaalta se on juuri sitä, mistä kumpikin tykkää.

 

 * * * * *

Synttäreitä

Lokakuussa juhlittiin Pikkiksen synttäreitä. Tuleva isoveli täytti 2 vuotta. Juhlissa oli valtavasti vieraita ja tunnelma korkealla.

Marraskuussa meidän pikkuinen Lilli täytti 12 vuotta! Sitä on vaikea käsittää. Hän on onneksi välillä kuin pikkuinen pentu ja muina aikoina arvonsa tunteva Tursburgin ruhtinatar, jolla tuntuu olevan vankat ja äänekkäät mielipiteet.

 

* * * * *

Kirjattu kirje

Tänään ruokatunnilla ajelin meidän "lähipostiin" Länsi-Keskuksen Cittariin hakemaan kirjatun kirjeen. Hyllyltä löytyikin paketti kirjeen sijaan, ja paketista  kaksi kappaletta VeniceBiennial, MoMA issue of World of Art (WOA) Contemporary Art magazine -julkaisua.  

Tiina Jääskeläinen-Alasaari -aukeama

 

Vaikka en surukseni osaa kirjoittaa kirjoja, olen sentään päässyt muutamaan mukaan.

* * * * *