Turku ranskalaisin silmin

Kahden nuoren satunnainen kohtaaminen Turun torilla elokuussa 1980 aloitti kokonaisen epookkitarinan. Emme osanneet aavistaa, että 36 vuotta myöhemmin meitä olisi kolme sukupolvea kolmessa eri maassa. 

Enhän minä kuitenkaan Marcin kanssa naimisiin mennyt, vaikka kihloissa olinkin. Yhteys hänen ranskalaisen ja minun suomalaisen perheeni välillä on kuitenkin säilynyt, ja viime viikonloppuna sain olla oppaana Marcin siskontytölle Claralle. Clara opiskelee Tampereella Erasmus-vaihto-oppilaana. Perjantaina iltapäivällä hän saapui Onnibussilla Turkuun. 

Random words of two young people at the Turku market place in August 1980 started an entire saga. We had no idea that 36 years later there would three generations of people knowing each other.

I never married Marc, though I was engaged to him for a while. The connection between his French family and my Finnish family persisted, and last weekend I had a pleasure to be a guide to his niece Clara. She studies in Tampere as an Erasmus exchange student. On Friday afternoon she arrived Turku.

Kaikkina niinä kertoina vuodesta 1972 alkaen, kun olen Turun linnassa vieraillut, en ole koskaan kuullut siellä elävää musiikkia. Mutta tällä kertaa, juuri kun Clara oli päättänyt, että Turun linnan kirkosta tulee hänen hääkirkkonsa (kunhan sulhanen löytyy), kuulimme sellon äänen kantautuvan edestä päin. Mikään ei mielestäni ole niin kaunista ja rauhoittavaa, kuin sellomusiikki. Olisimme voineet kuunnella harjoittelevia muusikkoja vaikka kuinka kauan.

Since 1972, when I first visited Turku Castle, I had never heard live music there. On Saturday, however, we suddenly heard the sound of a cello. I think there is nothing as beautiful and soothing like cello music. 

Tyttökuningas-elokuvan pukuja ja rekvisiittaa ehdimme myös tutkia; näyttely jatkuu 6.3.2016 saakka. 

We also had time to explore the Girl King movie costumes and props; the exhibition will continue until March 6, 2016.

Koko viikonlopun ajan sää suosi ja kaikki muukin vierailussa osui aivan nappiin. Keskiajasta ja historiasta kiinnostuneelle Claralla Turun linna oli selvästi iso juttu. Meitä kiinnostavat samat asiat, ja monta kertaa Claran kanssa jutellessani unohdin tyystin, että ikäeroa on 32 vuotta!

The weather was lovely during the whole weekend. Since Clara is interested in history and specially Middle Ages, the Turku Castle was clearly a place for her to visit. We share same interests, and many times while talking with her I completely forgot that I am 32 years older than she!

Ensimmäiseksi perjantaina vein Claran Café Voltaireen, joka sattui olemaan täynnä ranskalaisia. Lauantaina Tiirikkalan brunssi ällistytti meidät positiivisesti. Joonas tosin halusi ennemmin juustokakkua. Me tytöt emme juurikaan kainosteleet, vaan söimme hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen aterian hyvällä halulla. Sunnuntaina söimme Denniksessä ja myös se oli oikein hyvä valinta. Perjantai-iltana puolestaan Jukka ja Heidi tarjosivat itkettävän hyvän aterian. Oli nyhtöpossua, uuniperunaa ja ihanaa juustopiirasta jälkiruuaksi. Pieni sinitukkainen ranskattaremme oli hurjan tyytyväinen ruokatarjoilun tasoon koko viikonloppulomansa ajan.

Right after the arrival I tooke Clara to Café Voltaire to have a cup of proper French coffee. Anniskeluravintola Tiirikkala’s brunch was a positive surprise. However, Joonas, who had just eaten before we met, wanted a cheesecake. We girls had a huge meal and enjoyed shamelessly. On Sunday, we ate at Pizzeria Dennis, and that, too, was a very good choice. On Friday evening Jukka and Heidi made us a delicious meal. There was pulled pork, baked potatoes and wonderful cheesecake with wild berries. The blue-haired French fairy seemed satisfied to find out that food in Finland was quite delicious.

Claran reaktioiden kautta katselin koko viikonlopun Turkua pitkästä aikaa muukalaisen silmin ja totesin, että täällä on paljon hyvää ja omaleimaista, jota voisimme enmmänkin tuoda esiin.

Through Clara ‘s eyes I realized that we in Turku have many interesting and original places and things to be proud of.

Lauttamatka Förillä Turusta Åboon ja takaisin oli tietysti pakko tehdä. Sen jälkeen Clara halusi tutustua Turun tuomiokirkkoon. Kun astuimme sisään, ruotsinkielinen jumalanpalvelus oli juuri päättymässä. Suntio kertoi, että sunnuntaisin kirkossa pidetään neljä palvelusta: suomenkielinen, ruotsinkielinen, saksankielinen ja englanninkielinen. Olin juuri hieman aiemmin kertonut Claralle, että Turku on aina ollut kansainvälinen kaupunki, jossa on puhuttu useita kielia. Satama- ja kauppakaupunkina olemme pitäneet arvossa hyviä suhteita erilaisten ihmisryhmien kanssa.

A ferrytrip by Föri from Turku to Åbo and back, of course, was a must. After that Clara wanted to visit Turku Cathedral. As we entered, the service in Swedish was just coming to an end. The verger told me that on Sundays there are four services: in Finnish, Swedish, German and English. I had just told Clara that Turku has always been an international city, and many languages have always been spoken here. Turku, being a port and trading city, has always valued good relations with different groups of people.

Omat historiatietoni olivat koetuksella. Clara kyseli paljon ja monenlaista. Kirkoissa roikkuvat laivat olivat hänelle uusi asia. Kerroin niiden taustoista, samoin valaisin Mikael Agricolan merkitystä suomenkielen synnylle ja kehitykselle.

My knowledge of history was thoroughly tested. Clara asked many questions and made interesting observations. The miniature sailing ships hanging from church ceilings was something quite new to her. I told about that tradition, as well as I told her about the importance of Mikael Agricola, who is considered to be the father of  Finnish language.

Sunnuntaina kävimme vielä äitiänikin tervehtimässä. Olinhan matkustanut hänen kanssaan Etelä-Ranskaan vuonna 1999. Tapasimme silloin Marcin vanhemmat. Toivomme kaikki kovasti, että Clara pääsisi vielä toukokuussa pitemmäksi aikaa nauttimaan alkukesän maisemista. Toivottavasti Nellikin pääsee mukaan, tällä kertaa hän ei voinut tulla Helsingistä.

On Sunday we visited my mother. In 1999 I traveled to Southern France with her. During that trip we met Marc's parents. We all hope really much that Clara could revisit us in the end of May. There are so many places to visit, so much to do. Then, hopefully, my daughter Nelli will be here, too. 

Clara ja äitini sunnuntaina.
Jukka, Joonas, Tiina, Clara, Heidi ja Vilma perjantaina.
Mukana olivat myös Ari, Leevi ja Kalle, jotka eivät ole mukana kuvassa.

Clara and my mother on Sunday.

Jukka, Joonas, Tiina, Clara, Heidi and Vilma on Friday.

Ari, Leevi, and Kalle were there, too, though not in the picture.

Englanninkielinen käännös kirjoittajan. Pahoittelen virheitä jne.
Translation is made by me. Sorry for the poor quality!