Vietimme joulun mökillä. Siellä pääsee paremmin irti arjesta kuin kaupungissa, varsinkin kun koti on nykyään myös työpaikka.
Joulupuuron hämmensin taas perinteisellä joulumuori-kauhalla. En enää muista, mistä se meille kulkeutui. Sillä on joulupuurot tehty jo parinkymmenen vuoden ajan. Eikä puurostani koskaan puutu manteleita!
Mökille ei sopinut perinteinen Mikki Hiiri -kuusi. Jätin kimalteet ja nauhat pois ja käytin vain kolmenlaisia koristeita. Eipä ole ennen ollutkaan yhtä tyylikästä kuusta. Saatan jatkaa tällä linjalla.
Lapset tutustuttivat Rummikub-peliin ja olivat sitten lievästi ärtyneitä, kun voitin molemmat kierrokset! Äidit ovat semmoisia, ärsyttäviä.
Illalla myöhään joulupukki jätti lahjat kuusen alle. Sain pohjalaiset Iisakki Järvenpää -helakorvikset sekä uuden läppärin. Korvakorut olivat kuulemma valmistujaislahja; osoitin sisukkuutta, kun valmistuin uuteen ammattiin. Itse olen eri mieltä. Mitäs sisua siinä tarvitaan, kun saa tehdä mieleisiään asioita ja oppia uutta kaltaistensa sekopäiden seurassa! Läppäri tuli tarpeeseen, vanha on jo kovin astmaattisen oloinen.
Huomenna sanotaan sitten hyvästit erittäin ennenkokemattomalle pandemia-vuodelle 2020. En liene yksin toivoessani, että saamme pian jättää Covid-19-viruksen menneisyyteen. Rokotuksen otan heti, kun semmoinen on saatavilla.
Tammikuun aikana sanomme myös hyvästit nykyiselle kodeillemme. Korona on muuttanut tilan tarvetta niin, että Ari tarvitsee ehdottomasti oman työhuoneen.
Kaikkein parasta on kuitenkin se, että kuljemme kohti kevättä.