27 tammikuuta 2021

LinkedIn-profiili

Miten onkin niin kamalaa joutua kertomaan itsestään ja osaamisestaan? Lienee supisuomalaista perimää, että tuntuu kuin leuhkisi yrittäessään listata ominaisuuksiaan ja myydä itseään työelämään. Mutta tässä jos missä pätee sanonta kissasta ja kissan hännästä. Kun ei puhemies kulje mukana, on itse osattava markkinoida itseään.

Kun vuonna 2002 hain Kolster Oy Ab:ssä avoinna olevaa paikkaa, kaikki sujui niin kuin ennenkin. Sain työn. Osasin hakea ja osasin tehdä. Vuoden 2016 irtisanomisen jälkeen en pystynyt kuvittelemaankaan, että äkkiä olin liian vanha! Vaikka vielä puoli vuotta aiemmin olin ammattilainen, yhtäkkiä epäiltiin, ymmärränkö mikä on tietokone, pystynkö motivoitumaan kun toinen jalka on haudassa ja ymmärränkö ehkä puhettakaan. Enkä ole yksin.

Eläkeikää on haluttu nostaa iät ja ajat, mutta silti me, joiden pitäisi olla uran huipulla, olemmekin rupusakkia ja ei-toivottuja kaikkialla. Se tuntuu pahalta ja se on suurta tuhlausta. On vaikea uskoa, että ikäisiini (laaja käsite 45 - 65v.) investoidut opetus- yms. resurssit olisi jo täysimääräisesti hyödynnetty. Itse alan vihdoinkin tuntea ja ymmärtää itseäni. Tiedän mihin pystyn ja mihin en. Tiedän mitä haluan ja mitä en halua.

Kukaan meistä ei osaa ennustaa elinpäiviensä määrää eikä voi vannoa 99-vuotiaana kaatuvansa saappaat jalassa sorvin ääreen. Ei nuori eikä vanha. Kun olin 1 - 20-vuotias, jo nelikymppiset olivat hyvin arvokkaita ja selkeästi ikää oli tullut. Me 60-luvulla syntyneet olemme erilaisia. En osaa edes määritellä miten, mutta katsoessani vanhoja elokuvia näen eron selkeästi.

Me olemme syntyneet ja kasvaneet kehittyvässä hyvinvointivaltiossa. Meillä on ollut ruokaa, toimiva terveydenhuolto ja koulutusmahdollisuuksia. Meillä on ollut muutenkin erinomaiset mahdollisuudet pitää itsestämme huolta. Geeniperimää ei voi muuttaa, mutta paljon voi tehdä omilla valinnoilla. 

Tärkeintä on jaksaa uskoa huomiseen. Työttömän statuksella ja toimeentulolla (480 e/kk puhtaana käteen) se ei ole aina helppoa, mutta näillä mennään. Onneksi minulla on ihana mies, perhe ja ystäviä.