Television remontti- ja sisustusohjelmissa etsitään aina "Forever Home" -unelmaa. Itse olen luopunut moisesta ajatuksesta. Eilen illalla nukkumaan mennessä yritin muistella kaikkia niitä osoitteita, joissa olen asunut, mutta nukahdin kesken. Nyt aamulla muistin 26 eri osoitetta, joissa olen asunut.
Sitä voisi kuvitella, että muutto sujuisi rutiinilla, mutta yhtä tahmea sekamelska se on joka kerta. Ja aina sitä miettii, että tarvitsenko todella tämän kaiken rekvisiitan elämäni suorittamiseen!
Onneksi myös mieheni kuuluu meihin elämän nomadeihin, joten uskon, että tästäkin taas selvitään. Nyt olen kuitenkin miettinyt, että seuraavasta paikasta muutan vain a) omakotitaloon, jos vielä voisimme semmoisen rakentaa / ostaa, tai b) palvelutaloon, jossa saa syödä voita, kermaa, sokeria ja juoda konjakkihömpsyn ennen nukkumaanmenoa ja josta (edelliseen ruokavalioon viitaten) pääsen nopeasti jatkamaan olemassaoloani osana luonnon ikuista kiertokulkua.
Uusi koti, kunhan tavarat saadaan yhteen paikkaan, muotoutuu kyllä aina nopeasti. Olen pienestä pitäen pyöritellyt tiloja mielessäni, rakentanut, sisustanut niitä uudelleen, tehnyt korjauksia, parannuksia, laajennuksia yms. Tälläkin kertaa kaikki tavarat (laatikoiden ja kaappien sisusta myöten) on mielessäni sijoitettu paikoilleen, joten kotiutuminen ei vie pitkää aikaa.
Uudessa kodissa Ari saa oman työhuoneen ja sen hän todellakin ansaitsee. Olen kuitenkin sanonut hänelle, että mitä huoneen sisustukseen tulee, hänellä on häivähtävän vähän sananvaltaa sen suhteen. Mitäs meni kanssani naimisiin, tämä jos mikä on sitä vastamäkeä!
Vaan nyt ei auta jaaritella. Muuttolaatikot tulevat tänään. Taidan aloittaa kirjahyllyistä. Se on aina semmoinen selkeä homma. Ja painava.