Viime vuonna näihin aikoihin tilasin turkoosi-hopea-sävyisen kranssin luokkakaveriltani Eevalta, jota myös (hänen luvallaan) Mosoposkeksi kutsun. Olin haaveillut runsaasta ja näyttävästä kranssista, ja taitava Eeva toteutti toiveeni.
* * *
Sana kranssi tulee meille saksan kielen kranz ja ruotsin kielen krans -sanoista. Tutkin internetin avulla kranssin taustoja. Osaltaan ne olivat ennestään tuttuja, mutta sitä en ollut tiennyt tai tullut ajatelleeksi, että kranssi eli seppele on alkuperältään hyvin vanha. Pienten kukista koottujen seppeleiden jäämiä on löydetty egyptiläisten muumioiden esineitten joukosta. Ja onhan Julius Caesarin laakeriseppele tuttu, ellei muualta, niin Asterix-sarjakuvista. Kranssi on siis ollut symboli vallalle ja asemalle.
Kristinuskossa kranssin muoto kuvastaa ikuista elämää ja sielun katoamattomuutta. Yleisesti käytetyt kuusenoksat ovat orjantappurakruunun vertauskuva. Esikristillisellä ajalla Skandinavian alueella keskitalven pimeydessä kynttilät laitettiin ympyrän muotoon ja pyydettiin, että valon jumala kääntäisi maan pyörää (The Wheel of the Earth) kohti aurinkoa ja lämpöä eli toivottiin päivän pidentyvän ja valon palaavan.
Meille ortodokseille kranssi - rengas ilman alkua ja loppua - kuvaa Kristuksen syntymää. Se symboloi myös sielun katoamattomuutta ja ikuista elämää.
* * *
Symboliikka on mielenkiintoinen juttu. Lähes kaikessa, mitä teemme, on tarina taustalla: Miesten kravatissa, kättelyssä, siinä millä puolella autossa on ratti. Yhä enemmän harmittaa, ettei tässä vaiheessa elämäänsä voi ottaa aikalisää ja tutustua ihan kaikkiin asioihin. Maailmassa on niin hurjan paljon mielenkiintoista opittavaa.
* * *
PS. Vielä yksi juttu: Koska kranssin on tehnyt ystäväni Mosoposki, joka on saanut nimensä sekä Eevalta että Marialta, eikö se jo nimisymboliikankin vuoksi ole mahtava juttu!?