Olipa kerran ihan sairaan sympaattinen pupu, joka osui silmiini, kun vahingossa selasin koko Suomen tarjontaa. Yleensä katsoin vain Turku-Raisio-Naantali-ilmoituksia (siis huonekaluja ja astioita) Tori.fi -palvelussa.
Tamperelaispupu roikkui suosikeissani loppukesästä lähtien. Se näytti esineeltä, joka olisi ihan pakko saada.
Syyskuussa sitten pitkän harkinnan jälkeen laitoin viestiä myyjälle:
Ari suostui jäniksennoutajaksi, joten laitoin viestiä myyjälle:
Kommunikaatio ei ollut ihan sujuvaa. Kun mitään ei kuulunut, palasin itse asiaan:
Laitoin puhelinnumeroni, koska myyjä pyysi. Onhan asioista sopiminen tietysti sujuvampaa puhelimessa.
Sitten hiljaisuutta kesti 4.11. saakka.
Mikäs siinä, ajattelin. Eihän tässä ole kiire. Tällä kertaa valjastin Emmin hoitamaan pupuhommia.
Joskus vaan torikauppias ei halua nähdä YHTÄÄN vaivaa myymisen eteen. Vaikka tarjosin hänelle ylimääräistä (olisi kyllä kattanut ne Sokoksen jäätävät parkkikulut), mutta jos ihminen ei halua myydä myynnissä olevaa esinettä, niin ei häntä kyllä voi pakottaakaan.
Jossakin Pirkanmaalla elää nyt sympaattinen puinen pupu, jonka rakastava perhe puolestaan asuu Turussa. Ikävää, että näin kävi.
* * *
Olen joskus aikaisemminkin törmännyt Tori.fi -sovelluksessa myyjiin, joiden mielestä kukaan ei ole riittävän hyvä ostamaan heidän tavaroitaan tai he eivät halua joustaa ollenkaan noutamisen suhteen eli noudon on tapahduttava juuri heidän haluamaansa kellonaikaan tiettynä päivänä. Lisäksi on näitä jotka ostavat tavaraa ja myyvät sitten eteen päin tuplahinnalla.
Näin kävi äidiltä saamieni Parolan Lumikenkä-tuolien kanssa kesällä. Pyysin kahdesta tuolista halpaa hintaa, että pääsen niistä eroon. Ostaja tinki siihen vielä Ikea-rahin mukaan. Pyytämäni yhteishinta setistä oli 70 euroa. Seuraavana päivänä toinen tuoli oli myynnissä hintaan 120 euroa. Myyntikuvassa näkyi myös mukaan tingitty rahi. Se siinä harmittaa, että ostajia oli jonossa useita.
* * *
No, ei sille mitään mahda. Isälläni oli tapana sanoa, että ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu!