Asumme nyt neljättä kesää nykyisessä kodissamme. Olen alusta asti yrittänyt saada pientä kukkapenkkiä aikaiseksi, mutta ei se ole onnistunut. Koska en tehnyt pohjatyötä kunnolla, kaikki ostamani ihanuudet katosivat kymmensenttisen multakerroksen alla väijyvän rakennusjätehirviön nieluun.
Hakattuani päätä seinään (lue: maahan) ymmärsin viimein, että kukkapenkki pitää luoda. Kaivaa maata, asettaa pohjakangas, hankkia iso määrä kunnon multaa, lannoiteta ja muuta semmoista. Tiesin kyllä tämän kaiken, olihan minulla joskus kauan sitten Mikkelissä ihan oikea puutarha historiallisine ruusuineen ja mehikasvireunuksineen jne. Jotenkin vaan ajattelin että kyl maar se siit sit.
Joo ei.
Niinpä Ari teki kehikon ja sitten me tehtiin vähän hommia ja nyt kukkapenkki on nyt olemassa
Mutta nyt en kerro kukkapenkistä. Olen sitä mieltä, että jos jokaisessa pihassa - pienessä, keskikokoisessa tai suuressa - kymmenen prosenttia pinta-alasta annettaisiin luonnonkukille, siitä olisi iso apu kaikenlaisille pörriäisille ja ötököille. Tilasin viime syksynä Suomen Niittysiemen Oy:stä siemeniä. Tänä vuonna (vääränä ajankohtana tietysti...) sekoitin siemenseokset hiekkaan ja kylvin ne kukkalavan taakse varatulle 1,5 x 5 metrin alueelle. Olimme sopineet Arin kanssa, että sinne tulee meidän niitty.
Itäminen kesti aikansa ja odotin koko ajan jännityksellä, nouseeko mitään niistä kukista, joita siemenpusseissa mainittiin. Ensiksi näkyi vain tuttuja kasveja, joita muutenkin näkee heti kun jatkuva ruohonleikkuu lakkaa. Sitten näkyi valkoista ailakkia ja siitä tiesin, että kylvö oli onnistunut. Nyt kukkivat eriväriset ruiskaunokit ja monet muut. En edes tunnista kaikkia, vaan täytyy netistä selvittää, mikä mikäkin kasvi on. Kun kävin koulua 70-luvulla, kasvioita ei kerätty ja se on sääli.
